“If I know what love is, it is because of you.”

14be10b7-7a18-497c-bc48-af9d9dc6689a

Nonni, kesä tuli! Kirjurin kesätyöasiat lutviutuivat aika kivasti – ainoastaan Reskon torstaiset iltatokot kärsivät kun teen niin paljon iltavuoroja. Mutta se on sivuseikka, oon ikionnellinen saatuani toivomiani töitä koko kesäksi pyöräilymatkan päästä.

Resko eturauhasineen on voinut hyvin. Ei onneksi mitään oireita. Kakkiksen agilitytauko jatkuu yhä, katsotaan koska saan aikaiseksi raahautua hallille seuraavan kerran..

Meillä kävi maanantaina ihania kauan odotettuja vieraita, nimittäin Reskon lapset Elli (WP Eagle) ja Jose (WP Excelsior) perheineen! Oli oikeasti ihan mielettömän hienoa päästä näkemään pikkuRekkuja, kiitos asianosaisille kun tulitte käymään. Laitan alle kuvia lapsukaisista. Elli on menossa kehään parin viikon päästä (ja Resko viikonloppuna!).

cb393c24-adae-4641-9eeb-f5e57f91fcf0
Jose, Elli & Resko
f83ff3b1-4fd0-4f62-a93f-e03ac6168c20
Elli & Resko

Be not afraid of going slowly, be afraid only of standing still

PikkuRekut nähty! Meillä oli aika monen kilometrin pääsiäinen, kun ensin ajettiin 400km Joensuuhun ja sitten sieltä takaisin. Samalta istumalta kurvasimme loppulomaksi 350km päähän Saunavaaraan poikaystäväni vanhempien mökille. Palasimme sieltä kotiin eilen illalla. Eli jotakuinkin 1500 kilometriä kertyi Audin mittariin…

Joensuussa yövyimme Sokos Hotelli Kimmelissä. Lähdimme ajamaan perjantaina Oulusta kahdeksan aikaan aamulla ja olimme perillä päivällä ennen kahta. Reskon kasvattajan luona syötiin, kahviteltiin ja palluteltiin pentuja. Iskin itse silmäni heti violetti- ja keltapantaisiin urospentuihin, mutta kyllä ne kaikki kymmenen pentua olivat todella hienoja eikä yksikään erottunut porukasta niin, että olisin miettinyt etten tuota ainakaan itselleni haluaisi. Pentueellinen uteliaita ja reippaita riiviöitä, hienoja ylälinjoja, etuosia, kulmauksia, karvoja, liikkeitä. Toivottavasti kaikki tyypit ovat myös aikuisina yhtä hienoja ja reippaita ja terveitä snautsereita. Ja ennen kaikkea tietenkin toivon, että jokainen pentu on omassa tulevassa kodissaan yhtä rakastettava ja rakastettu, kuin vanhempansa ovat. Tapasimme perjantain ja lauantain aikana neljä perhettä, jotka olivat myös tulleet pentuja katsomaan. Kaikki saivat myös tutustua Reskoon, ja olivat tilaisuudesta kiitollisia. Resko oli oma itsensä – reipas, vähän hömppä Hessu Hopo, otti kaikki ihmislapset hyvin kavereikseen ja heilutteli kovasti häntäänsä könytessään vieraiden syliin. Ostajat olivat nähneet Reskosta jo etukäteen paljon kuvia ja videoita, mutta onhan livenä tapaaminen kuitenkin ihan eri asia.

29749435_1656644267751188_5068242489102086615_o54f8e7bf-b090-419d-99b0-92f656fd54c8

Lauantaina käytiin pikaisesti treffaamassa myös Jonnaa, tosin tällä kertaa ilman koiria. Oli tosi kiva nähdä, harmi kun asutaan nykyään näin kaukana toisistamme! Toivottavasti nähdään kesällä koiramaisissa merkeissä paremmalla ajalla. 🙂

Perjantai-iltana Kasko kävi röntgenissä. Kaikki näytti kuvissa hyvältä, mutta en uskalla hihkua ääneen ennen kuin Kennelliitto antaa lopullisen tuomionsa. Saapa nähdä kauanko lausunnoissa menee, kauanko pitävät hullua jännityksessä.

Lauantai-iltana ajelimme tosiaan Joensuusta Ouluun ja Oulusta Tornioon. Sunnuntai-aamuna kurvasimme Torniosta Saunavaaraan. Siellä syötiin hyvin, levättiin, lumikenkäiltiin belgiseurassa ja hiihdettiin perinteistä Reskon vetämänä. Pakkanen pysyi kokoajan matalalla ja aurinko paistoi, joten oli tosi ihanaa kulkea koirien kanssa keskellä ei mitään, siis ihan oikeasti hermolepoa parhaimmillaan. Ja päivä on pidentynyt ihan hurjasti, valoisaa riittää ilta kahdeksaan asti! Ihana kevät.

Ja jottei elämä kävisi turhan leppoisaksi, olen ilmoittanut Resko Ryökäleen muutamiin rt-kisoihin. Ja just nyt tuntuu siltä, että mitä hittoa oon tekemässä… Edellisissä näyttelytreeneissä Resko käyttäytyi kuin villieläin, enkä saanut siihen hallilla missään vaiheessa hyvää ja rauhallista otetta ja koiralle sopivaa mielentilaa. Se oli koko ajan lähdössä lentoon, ihan kirjaimellisesti. Mutta katsotaan nyt, nämähän on meille ihan vaan maksullisia harjoituksia kun ei olla Reskon kanssa oikeasti treenattu rallya koskaan ryhmän mukana häiriössä tai kylttien kanssa. Ainoat tavoitteeni ovat nyt sellaiset, että en poistuisi kisa-alueelta itkua nieleskellen ja että Resko ei keksisi mitään todella typerää kun lasken sen hihnasta irti nauhojen sisäpuolella. Liikkeitähän se ei osaa, siitä en voi syyttää koiraa. Rallyn hyppyä ollaan treenattu YHDEN kerran koko harrastushistoriamme aikana ja houkutustakin vain muutaman kerran. Myöskin sivulla istumisesta seisomaan nouseminen ja siinä pysyminen, kun kierrän koiran, on ihan vaiheessa.

eeebf6b5-ad7c-42c7-984f-0049602b028f

Rallytokotreenit ruotsalaiseen tapaan + Kaskon jumeja

img_1001

Pohjustuksena kerrottakoon, että me olemme tällä hetkellä minilomalla siskoni luona Umeåssa, Ruotsissa. Sisko käy tiistaisin Kirppu-yorkkinsa kanssa UBHK:n rallytreeneissä Loboo-hallissa, ja koska siellä saa ”ensikertalainen” käydä kerran katsomassa ja kokeilemassa ilmaiseksi, lähdettiin me tietysti Reskon ja Kaskon kanssa mukaan!

Naureskelin mennessämme, että tämähän voikin olla Reskolle tosi hyvä juttu, kun sen kanssa on treenattu kunnolla viimeisen vuoden aikana vain niissä kolmessa kisassa joihin ollaan osallistuttu (3*alohyv=RTK1). Ja koska tiedostan varsin hyvin meidän naurettavan pienen treenimäärämme, en asettanut tälle illalle kovin korkeita tavoitteita. Jos saisin Reskon sisälle uuteen halliin hyvässä moodissa, selviäisin treeneistä ilman yhtään perkelettä tai retkahtanutta olkapäätä, ja saisin snautserilta kontaktin edes muutaman kerran, olisin tyytyväinen. Olen huomannut, että kun asettaa itselleen ja koiralle ihan inhorealistiset tavoitteet, lähtee todennäköisemmin kotiin hyvillä mielin ja saa myös enemmän onnistumisen tunteita. 😀

Resko oli ymmärrettävistä syistä hyvin innoissaan (lue: lentoon lähdössä..) kun pääsi sisälle halliin, mutta jo seuraavan sekunnin sisällä se ponnahti sivulleni perusasentoon kunhan kerkesin siltä sitä pyytää. Olin ollut aika turhaan huolissani siitä, ettei snautseria kiinnostaisi yhtään kuunnella minun juttujani – sehän tuntui suorastaan kerjäävän uutta käskyä ja ohjetta! Ensimmäistä kertaa kuulin sen tänään ääntävän turhautuneena, kun korjasin sen seuraamista, liekö ruotsalainen ilma saanut sen pään sekaisin. Snautseri kuumuu.

Kaiken kaikkiaan Resko teki tasoonsa nähden tosi hienoa työtä ja olin siitä monessa otteessa hirveän ylpeä. Seuratessa se kyllä tällä hetkellä edistää (välillä aika törkeästikkin..) ja paljon lisää treeniä tarvitaan vartaloapujen häivyttämiseksi, mutta muuten en keksi kauheasti valitettavaa. Se sieti vieressä leikkivät ja rähisevät koirat, kohti ja ohi juoksevat koirat, painostaen tuijottavan koiran ja isot ja pienet koirat ilman yhtään rähinää tai ärähdystä. Kertaakaan sen kontakti ei radalla rakoillut vieraiden koirien vuoksi, enkä joutunut roikkumaan sen hihnassa kaksin käsin. Uusia kylttejä tuli muutama: istu sivulle, askel oikealle, istu sivulle ja istu sivulle, käännös oikeaan, istu sivulle. Ja kaikesta siitä alkuhermoilusta huolimatta minulle tuli sellainen fiilis, että tässähän voisi päästää koiran hihnasta ja lähteä kokeisiin tekemään, kun koiralla on alusta asti näin hyvä työmoodi päällä. Aika moneen snautseriin taitaakin päteä sellainen juttu, että se työskentelee parhaiten tauon jälkeen. Reskon kasvattaja sanoi joskus, että Reskon emän kanssa kisatessa oli parasta pitää viikon treenitauko ennen kisoja – sama tuntuu pätevän Reskoonkin.

Kasko kävi myös tutustumassa Loboo-halliin ja sen kanssa keskityttiin vain kontaktiin ja yksinkertaisiin asioihin jotka se varmasti osaa. Siis kaukokäskyjä i-m-s, rauhoittumista, kontaktia, kieppejä molempiin suuntiin.. Enempää en voinut pyytää, kun se tuntui tulevan ulos nahoistaan nähdessään niin paljon uusia koiria joka puolella! Kevättä rinnassa kenties.

Viikonloppuna Kasko pääsi koirahierojan käsittelyyn ja omat arvaukseni osoittautuivat oikeiksi: Kasko oli jumissa vasemmalta puolelta edestä niskasta/lavasta ja oikealta puolelta takaa. Vähän epäselvää on vieläkin, että mikä tämän on aiheuttanut. Mutta hieronta auttoi selvästi hyvin pian ja nyt Kasko onkin viettänyt vähän tavallista enemmän aikaa Back On Trackin verkkoloimi päällään. Keväällä Kaskolta kuvataan selkä + lonkat + kyynärät, eivätkä odotukset niiden suhteen ole kovin korkealla. Jos ja kun vähänkään seuraa KoiraNetistä löytyviä käppänöiden selkätuloksia, niin tietää että tilanne on huolestuttava. Mutta mielestäni on silti parempi tietää myös niistä mahdollisista ikävistä asioista mitä koiran kroppa pitää sisällään, pystyy sitten toivottavasti paremmin pitämään huolen koiransa hyvinvoinnista ja terveydestä tekemällä esim. valintoja harrastusten suhteen. Kieltämättä jännittää aika kovasti.

Snautserin riiureissu Joensuuhun näyttää muuten tosiaan tuottaneen tulosta. Reskon kasvattaja (ja siis nartun omistaja) laittoi tänään rtg-kuvan josta saattoi hyvin laskea 11 pentua.. Aivan uskomatonta miten nartun kroppa sinkuu ja sopeutuu, näytti nimittäin olevan melkein kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä koiranpentuja! Toivottavasti kaikki menee synnytyksenkin osalta hyvin, me mennään tietenkin sitten pentujen kasvettua katsomaan niitä Joensuuhun.

img_1081E8880EDC-5039-40E7-AA44-D8DC1894442F

Treenikuvat suoraan videoilta, näistä näkyy paremmin kuin hyvin kuinka koira edistää ja ohjaaja ei handlaa tuota hihnan käyttöä 😀 mutta jos jotain positiivista, niin tulevissa kisoissa ei ainakaan lähde pisteitä siksi että ohjaaja kämmäilee narun kanssa!