Peetu kylässä & Resko hierottavana

IMG_0107

Reskon Peetu-poika (Wanhan Purolan Enduro) kävi meillä yökylässä! Vitsit kuinka oon uroksen omistajana onnellinen siitä, millaisiin kotiin nämä pennut on päätyneet. Peetu on vieraillut meillä viimeksi viime syksynä, joten oli kyllä jännää nähdä poika pitkästä aikaa. Jestas, miten ovatkin Reskon kanssa samanlaisia. Peetu on hauska tyyppi, hyväntahtoinen, iloinen hassuttelija. Asuu lapsiperheessä. Kun Peetu maanantai-iltana tuli meille, oli koirat erotettuina portilla ja vasta hihnalenkillä pääsivät moikkaamaan toisiaan. Eniten mietitytti, jos Peetusta on tullut pullisteleva nuori mies, joka rupeaa kaivamaan verta nenästään Reskon kanssa… Mutta mitä vielä – molemmilla heilui hännät ystävälliseen sävyyn ja meno oli asiallista ja ystävällistä. Portin takaa saivat kuitenkin katsella toisiaan sisällä, jos en voinut itse olla vahtimassa menoa. Tiistai-iltana ennen Peetun kotiinlähtöä olivat jo ilman porttia sisällä, Peetu kävi välillä tökkäämässä Reskoa kirsulla korvaan ja meni sitten takaisin nukkumaan kauemmas. Resko käyttäytyi älyttömän hienosti koko vierailun ajan, se oli jotenkin niin aikuinen ja järkevä. Hyvinkin täyspäinen uroskaksikko, ei voi muuta sanoa. Tosi ylpeä olen molemmista. ♥ Kiitos Minna luottamuksesta Peetun kans!

 

IMG_8494

Tiistaina oli vähän muutakin jännää, olin nimittäin varannut Reskolle ajan koirahierontaan klo 11. Käytiin oululaisen DogStopin (ent. HundSpa) asiakkaana heidän uusissa tiloissaan. Ensimmäistä kertaa näin, että Reskoa epäilytti kävellä pieneen huoneeseen. Oletan sen johtuvan keväisistä ell-käynneistä. Kun vieraat eläinlääkärit silloin pistivät sormen Reskon pyllyyn, Resko ei sanonut mitään, mutta näin kyllä naamastaan että ei kiitos tällaista enää ikinä. Hetkessä Resko kuitenkin rentoutui hierottavaksi ja sai kehuja hyvästä kunnostaan, käytöksestään ja komeudestaan. Jumia löytyi niskasta ja varpaista, siis sitä tavallista. Taitaa olla varpaat aina aika koetuksella, kun Reskon kokoinen jässikkä ottaa spurtteja.

“If I know what love is, it is because of you.”

14be10b7-7a18-497c-bc48-af9d9dc6689a

Nonni, kesä tuli! Kirjurin kesätyöasiat lutviutuivat aika kivasti – ainoastaan Reskon torstaiset iltatokot kärsivät kun teen niin paljon iltavuoroja. Mutta se on sivuseikka, oon ikionnellinen saatuani toivomiani töitä koko kesäksi pyöräilymatkan päästä.

Resko eturauhasineen on voinut hyvin. Ei onneksi mitään oireita. Kakkiksen agilitytauko jatkuu yhä, katsotaan koska saan aikaiseksi raahautua hallille seuraavan kerran..

Meillä kävi maanantaina ihania kauan odotettuja vieraita, nimittäin Reskon lapset Elli (WP Eagle) ja Jose (WP Excelsior) perheineen! Oli oikeasti ihan mielettömän hienoa päästä näkemään pikkuRekkuja, kiitos asianosaisille kun tulitte käymään. Laitan alle kuvia lapsukaisista. Elli on menossa kehään parin viikon päästä (ja Resko viikonloppuna!).

cb393c24-adae-4641-9eeb-f5e57f91fcf0
Jose, Elli & Resko
f83ff3b1-4fd0-4f62-a93f-e03ac6168c20
Elli & Resko

Be not afraid of going slowly, be afraid only of standing still

PikkuRekut nähty! Meillä oli aika monen kilometrin pääsiäinen, kun ensin ajettiin 400km Joensuuhun ja sitten sieltä takaisin. Samalta istumalta kurvasimme loppulomaksi 350km päähän Saunavaaraan poikaystäväni vanhempien mökille. Palasimme sieltä kotiin eilen illalla. Eli jotakuinkin 1500 kilometriä kertyi Audin mittariin…

Joensuussa yövyimme Sokos Hotelli Kimmelissä. Lähdimme ajamaan perjantaina Oulusta kahdeksan aikaan aamulla ja olimme perillä päivällä ennen kahta. Reskon kasvattajan luona syötiin, kahviteltiin ja palluteltiin pentuja. Iskin itse silmäni heti violetti- ja keltapantaisiin urospentuihin, mutta kyllä ne kaikki kymmenen pentua olivat todella hienoja eikä yksikään erottunut porukasta niin, että olisin miettinyt etten tuota ainakaan itselleni haluaisi. Pentueellinen uteliaita ja reippaita riiviöitä, hienoja ylälinjoja, etuosia, kulmauksia, karvoja, liikkeitä. Toivottavasti kaikki tyypit ovat myös aikuisina yhtä hienoja ja reippaita ja terveitä snautsereita. Ja ennen kaikkea tietenkin toivon, että jokainen pentu on omassa tulevassa kodissaan yhtä rakastettava ja rakastettu, kuin vanhempansa ovat. Tapasimme perjantain ja lauantain aikana neljä perhettä, jotka olivat myös tulleet pentuja katsomaan. Kaikki saivat myös tutustua Reskoon, ja olivat tilaisuudesta kiitollisia. Resko oli oma itsensä – reipas, vähän hömppä Hessu Hopo, otti kaikki ihmislapset hyvin kavereikseen ja heilutteli kovasti häntäänsä könytessään vieraiden syliin. Ostajat olivat nähneet Reskosta jo etukäteen paljon kuvia ja videoita, mutta onhan livenä tapaaminen kuitenkin ihan eri asia.

29749435_1656644267751188_5068242489102086615_o54f8e7bf-b090-419d-99b0-92f656fd54c8

Lauantaina käytiin pikaisesti treffaamassa myös Jonnaa, tosin tällä kertaa ilman koiria. Oli tosi kiva nähdä, harmi kun asutaan nykyään näin kaukana toisistamme! Toivottavasti nähdään kesällä koiramaisissa merkeissä paremmalla ajalla. 🙂

Perjantai-iltana Kasko kävi röntgenissä. Kaikki näytti kuvissa hyvältä, mutta en uskalla hihkua ääneen ennen kuin Kennelliitto antaa lopullisen tuomionsa. Saapa nähdä kauanko lausunnoissa menee, kauanko pitävät hullua jännityksessä.

Lauantai-iltana ajelimme tosiaan Joensuusta Ouluun ja Oulusta Tornioon. Sunnuntai-aamuna kurvasimme Torniosta Saunavaaraan. Siellä syötiin hyvin, levättiin, lumikenkäiltiin belgiseurassa ja hiihdettiin perinteistä Reskon vetämänä. Pakkanen pysyi kokoajan matalalla ja aurinko paistoi, joten oli tosi ihanaa kulkea koirien kanssa keskellä ei mitään, siis ihan oikeasti hermolepoa parhaimmillaan. Ja päivä on pidentynyt ihan hurjasti, valoisaa riittää ilta kahdeksaan asti! Ihana kevät.

Ja jottei elämä kävisi turhan leppoisaksi, olen ilmoittanut Resko Ryökäleen muutamiin rt-kisoihin. Ja just nyt tuntuu siltä, että mitä hittoa oon tekemässä… Edellisissä näyttelytreeneissä Resko käyttäytyi kuin villieläin, enkä saanut siihen hallilla missään vaiheessa hyvää ja rauhallista otetta ja koiralle sopivaa mielentilaa. Se oli koko ajan lähdössä lentoon, ihan kirjaimellisesti. Mutta katsotaan nyt, nämähän on meille ihan vaan maksullisia harjoituksia kun ei olla Reskon kanssa oikeasti treenattu rallya koskaan ryhmän mukana häiriössä tai kylttien kanssa. Ainoat tavoitteeni ovat nyt sellaiset, että en poistuisi kisa-alueelta itkua nieleskellen ja että Resko ei keksisi mitään todella typerää kun lasken sen hihnasta irti nauhojen sisäpuolella. Liikkeitähän se ei osaa, siitä en voi syyttää koiraa. Rallyn hyppyä ollaan treenattu YHDEN kerran koko harrastushistoriamme aikana ja houkutustakin vain muutaman kerran. Myöskin sivulla istumisesta seisomaan nouseminen ja siinä pysyminen, kun kierrän koiran, on ihan vaiheessa.

eeebf6b5-ad7c-42c7-984f-0049602b028f