Juokse kovempaa, väsyttää mut hidastaa et saa..

Nyt mennään ihan hurjana. Ilmoitin Reskon taas rt-kisoihin! Tällä kertaa tuleva kisapaikka on ahdas ja vieras halli, joten jos suoritus menee penkin alle niin ainakin mulla on tosi hyvä (teko)syy sille. Hehheh. Tavoitteet on nousseet siitä RTK1sta ainakin RTK2seen, ellei pidemmällekkin. Näin sanottuani otetaan varmaan seuraavista kisoista joku dramaattinen hylky 😀 Mutta jos se menee niin, niin sitten menee. Minun on pakko opetella hölläämään, monen muunkin asian suhteen kuin vain kisatilanteet koiraurheilussa.. Elämä opettaa kyllä.
Me käytiin viimeviikolla muuten niissä makkarajuoksuissa. Reskoa ei paljoo kiinnostanut, mutta Kake oli tosissaan! Reskon nopeus 80 metrin matkalla noin 34km/h ja Kaskon 32km/h, aika lujaa siis molemmat pinkoivat. 
Neljän päivän päästä me startataan Norjaan. Tässä on siis monta rautaa tulessa, niin sanoakseni 🙂 Ensin viikko Norjassa ja Norjan näyttelyt, sitten paluu Ouluun ja seuraavana viikonloppuna rallytokokisat. Sen jälkeen viikon päästä kerätään taas kamat kasaan ja lähdetään syyslomaa viettämään Ylläkselle (töihin). Aina pitää olla jotain mitä odottaa! Eilen käytiin muuten ottamassa ensimmäinen erä ekinokokkoosilääkityksiä, jotta päästään Ruotsin kautta ajelemaan sinne Norjaan. Jänskää!

Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekin paremmalle.

Resko rataharkoissa 19.08.2015, kuvan ottanut Heidi Koivula.

Kuluneet kaksi viikkoa isossa pähkinänkuoressa:
10.8. oli huono päivä – koirista johtumattomista syistä. Mutta kuten Lord Est sanailee ”mitä huonompi päivä, sitä parempi yö” ja meidänkin päivä parani iltaa kohti. Ihana Jonna Torsteineen pyysi meidät mukaan treenailemaan läheiselle kentälle ja uskaltauduin ottamaan molemmat räkäparrat mukaan. Eihän se ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hauskaa oli! Resko oli kivasti mukana menossa ja kuunteli, vaikka Jonna pyöri basenjinsa kanssa vieressä. Kaskokin sai näyttää hampaansa narupallolle Reskon jälkeen ja se rotta kyllä taistelee! Ihanan hillittömät kiihdytykset lelun perässä ja tapporavistukset isojen äänitehosteiden kera. ”MURRRRR!” Seuraavat kuvat otti Jonna, kiitos!

Seuraava muistamisen arvoinen asia on mätsärit Karungissa, 13.08. Siellä Resko sai sinisen nauhan ja sijoittui sinisten neljänneksi ja Kasko oli mukana taustajoukoissa. Mukava reissu, vaikka Reskolla ei paljon malttia kehässä ollutkaan. 🙂

14.08. Kasko kävi ottamassa toiset rokotukset niskaansa ja sai eläinlääkäriltä kehuja reippaudesta ja rohkeudesta. Painoa pojalla oli tuolloin tasan 5 kiloa ja kun piikkejä iskettiin käppänän nahkaan, niin Kake vaan pussaili kiinnipitäjää ja heilutteli häntäänsä. Ehkä sillä ei ole tuntoaistia ollenkaan – se selittäisi paljon..

Me vietettiin varmaan ainakin noin viikko elokuusta kotikotona ja koirien kanssa siellä on kyllä aina niin mukavaa olla. Ovesta pääsee suoraan omalle valtavalle pihalle ja snautserit saivat hyvällä ilmalla olla ulkona niin paljon kuin halusivat. Kävipä Resko yhden kissankin ajattamassa puuhun. Ja matka toiseen suuntaan taitettiin muuten taas junalla – erityisen ylpeä olin kun Resko kiipesi vaikeat ritiläportaat (melkein tikkaat..) vaunuun noustessamme. Hieno Rekku!

19.08. Jonna nappasi meidät taas mukaansa – tällä kertaa Virpiniemen vinttikoiraradalle! Kasko sai tyytyä katselemiseen, mutta Resko pääsi tositoimiin. Reskootteri oli neljäs koira käsivieheellä ja tarkoituksena oli juosta takasuoraa. Ja kyllähän se juoksikin! Kuulemma Reskon voisi koittaa laittaa jo kiskovieheen perään, koska se juoksee käsivieheen perässä niin hyvin. Meiltä myös kysyttiin, että ollaanko treenattu? ”Nojoo, onhan me tuolla metsässä vastoin minun tahtoani treenattu elävillä vieheillä.. ja kissoilla..” Kaskokin käyttäytyi isojen vinttikoirien joukossa sievästi, se ei ole sellainen höselö kuin Resko, vaan todennäköisemmin seisoo tai istuskelee ihmetellen (olkootkin että ääntään se kyllä käyttää aika herkästi kohdatessaan vääryyksiä ja käppänänpennun räksytys on hirveetä kuunneltavaa)..

Kasko nykyään nostaa jalkaa aika pätevästi ulkoillessamme, mutta sisälle pissailu on jäänyt (*koputtaa puuta*). Viimeisin sisäpissa on tullut kalenterin mukaan elokuun ensimmäisellä viikolla, eikä se muitakaan tarpeitaan sisälle tee 🙂

Viikonloppuna muuten pakataan reput ja lähdetään käymään mutka Joensuussa. Koska Reskon kasvattaja on myös ihana eläinlääkäri, päätimme yhdistää huvin ja hyödyn ja lähteä katsomaan Reskon lapsuusmaisemia ja samalla Reskolta kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Turhan optimistisena en ainakaan sen selän suhteen ole; koiranettiä selaamalla selviää, että viimeisen vuoden aikana kuvatuista kolmestatoista mustan snautserin selästä jopa kuudessa on ollut parantamisen varaa. Mutta etukäteen ei vaikuta itkeä, eikä Resko ole ainakaan tähänastisen elämänsä aikana oireillut mitenkään. Kumpa ei olisi ainakaan mitään sellaista, joka estää Reskon normaalin elämän tulevaisuudessakaan (sisältää ainakin säännöllistä riehumista ja hyppelyä, uimista, lelun perässä poukkoilua, metsissä ja viljelysteillä kirmailua, kavereiden kanssa leikkimistä, treenausta..)
No, seuraavan blogipäivityksen koittaessa ollaan varmaan vähän viisaampia!

Voi olla että eksyn elämään – tai voi olla, että tähän jään

Tittidii. Edellinen viikonloppu lomailtiin landella – käytiin ”mummolassa” Torniossa ja lenkkeiltiin parin päivän aikana yhden viikon edestä. Viljelysteille kulutettuja tunteja en ees laske, jokainen niistä tuli niin tarpeeseen 🙂 Amorille reitit on elämän aikana käyneet tutuiksi, mutta Resko löysi aina jotain uutta ja jännää. Se on semmonen pieni seikkailija, ottaa joka hetkestä kaiken irti. Amorin kanssa välillä ihan katseet kohtasi ja pyöriteltiin silmiämme kakaran touhuille. Paskanhaju ei Reskon parrasta ole lähtenyt vieläkään – pelloille oli levitelty lehmänkakkaa.. Pari viikkoa sitten matkustettiin myös junalla ensimmäistä kertaa, ja matka meni juuri niin mukavasti kuin se saattoi mennä. Resko on kiva reissukaveri.

No tänään sitten käytiin (kiitos Jonnan ja Torstin!) Virpiniemessä radalla kokeilemassa snautserin menohaluja. Niitähän riitti! Resko veti menemään käsivieheen perässä etusuoraa suorastaan rutiinilla. Meidät toivotettiin moneen kertaan tervetulleeksi seuraaviin kiihdytyskisoihin – ilmeisesti satunnaiset lintujen perään sinkoilut on ollu tarpeeksi hyvää treeniä Reskon tulevalle uralle vinttikoirana. Alla vielä Jonnan ottamat kuvat pullukasta partahippetistä: