Timanttinen kesä 2018

Meidän näyttelykesä päättyi viimeviikolla Viron kiertueeseen. Koirat oli ilmoitettu lauantaille Baltic Winneriin ja sunnuntaille snautserierkkariin. Matkaan lähdettiin taas Nathalien kanssa ja takapenkille napattiin vielä meidän kaveri Henna, jolla on joskus blogissakin nähty junnuikäinen Väinö-niminen kääpiösnautseri.

Baltic Winnerissa ensin kehävuorossa oli Väinö, josta tulikin kertaheitolla BaltJV-18! Lisäksi rotunsa paras junnu ja serti taskuun. Huhhuh, ei siis tarvi ihan tyhjin käsin lähteä ajelemaan kotiin päin! Sitten kehään meni Kasko, joka ERI VAK4. Tuomari tykkäsi vähän Kaskoa näyttävämmistä uroksista, joten erin saaminen oli valtava helpotus ja skoolattiin sillekin illalla. Kaskon jälkeen vein kehään Reskon: ERI SA VAK2 PU4 SERT VARACA –› EE MVA!! Ihan mieletöntä!! Kyllä tätä alkaa olla jo itelläki vaikea sisäistää, että Reskolla on ollut näin uskomaton näyttelykesä.. pelkkää eri sa:ta ja sertit joka maasta, missä on vierailtu. Aina ei tarvi tosiaan ees olla ykkönen, riittää kun on ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan” ja tosiaan saa sen SA:n 😀 Meillä kävi tuuri, kun kaikki muut urokset olivat jo Viron muotovaliota! Nathalien koirillakin meni upeasti, kun molemmille pennuille ”Baltic Puppy Winner” -tittelit ja pentujen Pieta-äidille ERI. Lauantain kääntyessä iltaan taidettiin kaikki ihmetellä, että mites tässä näin kävi.

KakejaVane
Kasko ja Väinö serteineen!

Sunnuntai aukeni sateisena, enkä edes pessyt koiria kehään. Erkkarissa oli omanlaisensa tunnelma ja oli ilo viedä koiria esille. Tässä vaiheessa sitä ajatteli että kaikki on jo saatu mitä toivoa voi, ja tästä vois lähteä jo kotimatkalle sietämätön kestohymy naamalle juurtuneena.

Ensin kehään meni Resko, jolle ERI SA VAK1 PU2 ja sertiäkin tarjottiin, mutta ei me enää tarvittu. Arvostelussa kehuttiin Reskon kokoa ja mittasuhteita ja päätä ja korvia ja erinomaista karvaa ja trimmiä. Noottia tuli suorahkosta lavasta ja lyhyestä askeleesta. Erityisesti maininta erinomaisesta trimmistä ja karvasta lämmitti sydäntä, kun itse koirani aina näyttelyihin laitan. Kaskon kehäkäynti olikin sitten aika ainutlaatuinen kokemus.. Tuomarin mielestä Kaskon karva oli (siis varsinkin jaloissa) liian mustaa ollakseen ”natural”. Kertoi ääneen epäilevänsä minun värjänneen koiraa. Olin aivan shokissa.. kunnes lopulta keräsin itseni ja sain sanottua, että koirasta voi ottaa heti mitä vain testejä, sitä ei varmasti ole millään tapaa manipuloitu vaan koiralla oikeasti on tämän värinen ja -laatuinen karva.. Olisin ilomielin antanut tässä tilanteessa sen karvanäytteen, koska tällainen ääneen epäily/syyllistäminen ottaa mulla kyllä luonteen päälle, kun mulla koirat elävät niin pellossa ja niitä laitetaan näyttelyihinkin niin minimaalisesti – ikinä ei ole karvaan tököttejä laitettu tai mitenkään doupattu! Kaskollekin kuitenkin karvasta huolimatta tai sen vuoksi ERI SA VAK2 PU2 SERT –› EE MVA! Itkua pukkasi, kun kehästä poistuttiin. Minä jo kuvittelin kuinka meidät diskataan ja viedään vankilaan ja hätiköin että ei kai koiran tuloksia voi mitätöidä ilman testejä, että kai ne testit nyt herrantähden otetaan! No, ei otettu, mutta serti tuli!

Erkkarissa Hennan Väinö VSP jun, pu3 ja toinen junnuserti! Vau!! Nathalien pennut olivat tänäänkin rop & vsp ja Pieta-mammalle eri.

palkintoalttari
Yks reissu ja kaksi uutta muotovaliota. Ei tarvi lähteä toiste!

Meillä jäi muuten jotain kertomatta!

Käytiinhän me heinäkuussa Ruotsissakin! Lauantaina 14.7. oli Piteåssa KV-näyttely ja sunnuntaina sitten erkkari. Reissu tehtiin Nathalien kanssa, jolle tässä vielä julkinen kiitos matkan järjestämisestä ja mukaan huolimisesta!

Lauantaina Piteå KVssa ensin kehään meni Kasko, jolle ERI SA VAK4. Seuraavaksi Reskon vuoro, joka yllätti kaikki ja oli kovassa seurassa ja sietämättömässä helteessä ERI SA VAK1 PU1 ROP CACIB! Käppänöiden tuomari oli vähän sellainen ”eriautomaatti”, mutta kyllähän se sa-ruusuke silti hienolta näytti ja pärjääminen hyvältä tuntui!

Sunnuntaina erkkarissa taas Kasko ensin kehässä, tällä kertaa tuomarin mieleen liian lyhytjalkaisena: EH VAK3. Seuraavaksi taas Reskon vuoro: ERI SA VAK1 PU2 & ISPU-kiinnitys!! Uskomatonta, luokkavoitto erkkarissa! Kyllähän siinä oli taas ihmettelemistä! 😀 Sunnuntain sää oli vielä lauantaitakin pahempi – lämmintä jotakuinkin 30 astetta ja ukkonen jyrisi ympärillä. Hiki valui jokaisesta mahdollisesta rakosesta. 😀 Aivan kamalaa. Koskaan en ole nähnyt Reskon laskevan häntäänsä, mutta sunnuntaina kehän jälkeen se laski häntänsä selän tasolle ja läähätti vaan silmät sikkuralla – esiintyminen luokkavoittajaksi ja pu2:ksi siinä helteessä oli Reskolta aivan uskomaton suoritus, niin huonosti se tuntuu ylipäätään helteitä kestävän. Kehästä juostiin suoraan teltalle, koira häkkiin, märkää pyyhettä koiran ylle ja alle ja tuuletin pyörimään täydellä teholla.

Tätä päivitystä kirjoitellessani seuraavaan reissuun on aikaa alle kaksi viikkoa. Taas mennään nimittäin muille maille, ja tälläkin kertaa Nathalien kanssa.

Viipurissa leivottiin uusi Venäjän muotovalio!

fbimg_0031

Olihan vaan jännä juhannus! Mentiin torstaina bussilla Joensuuhun, jossa ystäväni meitä odotti. Hän nappasi meidät bussiasemalta kyytiin ja käytiin klinikalla hoitamassa Reskon ja reissuseuralaisen Fia-snautserin passiasiat kuntoon. Seuraavan yön nukuin Reskon kanssa vierashuoneessa ja aamulla kello soi kuudelta. Kymmenen aikaan lähdimme ajelemaan Joensuusta Lappeenrantaan ja menimme Nuijamaan kohdalta rajan yli. Olin aivan jännityksestä sekaisin, koska rajan ylitykseen tarvitaan itärajalla aika paljon enemmän kuin minulle tutulla länsirajalla Ruotsiin mennessä! Onneksi olin liikkeellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tiesivät mitä missäkin pitää tehdä ja sanoa. Passia ja viisumia siinä esiteltiin kyllä moneen kertaan, migraatiokortin olin onnistunut täyttämään oikein ja tehtäväkseni jäikin vain sen toisen puoliskon tallessa pitäminen. Jos sen olisin reissussa hukannut, olisi Suomeen palaaminen ilmeisesti hankaloitunut melkoisesti..

Yövyimme Viipurissa Lepakko-hotellissa ja illalla kiertelimme kaupungilla koirien kanssa kävellen ristiin rastiin. Kaupunki oli melkoisessa rempassa, julkisivuja pistettiin ihan urakalla kuntoon. Kaikki mikä oli hienoa, oli todella hienoa ja upeaa. Ja mikä oli kamalan ränsistynyttä, oli siis toooodella ränsistynyttä. Hirveä sääli, että eivät ole pitäneet kaikkia niitä upeita vanhoja rakennuksia (jotka on varmaan rakennettu jo silloin Suomen aikaan) kunnossa. Viipuri kuitenkin kaiken kaikkiaan oli todella kiva kaupunki ja varmaan pehmeä lasku Venäjälle. Hotelli oli todella siisti ja ovesta pääsi melkein suoraan puistoon koiria kävelyttämään.

Olimme siis ilmoittautuneet kahteen näyttelyyn, molemmat pidettiin samalla ruohokentällä/stadionilla. Päivän mittaan kävi selväksi, että molemmat kehät ovat myöhässä toista tuntia.. Ja kuinka ollakaan, meidän kehät menivät lopulta just eikä melkein päällekkäin! Siinä ei kuulkaa kauheasti kerkeä hermoilla koiran kehäkäytöstä tai -menestystä, kun juokset alueella eestaas koiran kanssa ja koitat keksiä että minne pitäisi juosta ensin.

Pääasia kuitenkin, että pääsimme lopulta kehään. Ensimmäisestä näyttelystä Reskolle ERI SA VAK1 PU1 VSP SERT & RKF-sert, roppi meni meidän ”oman porukan” 10kk ikäiselle junnunartulle Fialle – Resko sai vähän moitteita niukoista kulmauksista, suorasta olkavarresta(?) ja liikkeistä. Arvostelu on kirjoitettu sellaisella siansaksalla, että siitä ei ota erkkikään selvää. Mutta tämän verran ymmärsin tuomarin selityksistä kehässä, elekieli on nimittäin Venäjällä aika pätevä kieli!

Toiseen kehään menimme suoraan edellisestä (juosten). Hollantilaisella tuomarilla Resko ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT & RKF-serti ja VSP meni meidän Fialle! Tuomari kehui Reskon luonnetta, liikettä, karkeaa karvaa, tasapainoisia kulmauksia, kaunista ilmettä jne.. Näinpä ollen Reskolla on tämän juhannusreissun jäljiltä kaksi kolmesta kiinnityksestä RKFV-titteliin ja siitä tuli RU MVA! Olo oli varsin epäuskoinen, kun ensimmäisestä kehäkäynnistä saimme kuulemma jo sen sertin, mutta kun en itse ymmärtänyt en sanaakaan siitä kun venäjäksi selkkasivat.. 😀

Reissu oli ihan huippu. Seura oli parasta mahdollista, menestys parempaa kuin toivoa uskallettiin ja ruoka oli halpaa. Lähtisin toistekin, hirveästä jännittämisestä ja entisistä epäluuloistani huolimatta. Kotimatkalla nähtiin parin hirven lisäksi KARHU – enpä olekaan sellaista koskaan ennen nähnyt muualla kuin eläintarhassa joskus pienenä. Oli aika pysäyttävä kokemus.