Kuulumiset ajan tasalle

fbIMG_6945

Ja niin alko uus vuosikymmen. Ei alkanut ihan niin kivasti kuin olisin toivonut, ja siitä johtuen on sitten ollut hiljaista täälläkin.

Resko oireili vatsaansa joskus tuossa marras-joulukuun aikana enemmän ja vähemmän. Oli vatsatauti, joka meni ohi. Tai niin luulin. Hetken aikaa oli rauha maassa ja sitten alkoi kunnon oireilu: syömättömyyttä, tyhjän mahan oksentelua, vatsan äänekästä lorinaa ja vinkunaa, jatkuvaa ripulia, veristä oksentelua ja sitten vielä veristä ripulia. A p u a, mitä täällä tapahtuu? Resko ehti syödä kaksi isoa säkillistä RCn Hypoallergenicia, kävimme kahdesti lääkärissä, konsultoimme neljää eri eläinlääkäriä, otettiin laajat verenkuvat ja kaikki, syötiin 10 päivän kuuri Tylosinia – ja siihen loppui löysä kakka. Närästykseen Losecia kuukauden kuuri. Tarvittaessa Antepsin vatsaa ja suolistoa suojaamaan. Olin tammikuun lopulla ihmisraunio – itketti, ahdisti, ja sanalla sanoen vtutti koko tilanne. Ikänsä terve koira, ahne, rautamaha. Nyt nukun toinen silmä auki ja ylianalysoin sen jokaisen liikkeen ja ilmeen. Olin ihan poikki. Ja mitä sitten? Sitten löytyi Reskon oikeasta kyljestä littanan viinirypäleen tapainen muljuva patti. Kruunasi kyllä kaiken – olin nimittäin ihan varma, että koiralla on taatusti syöpä ja se kuolee ennen kesää.

Tärisin ja itkin ja varasin Reskolle ajan taas lääkäriin. Lääkäri tunnusteli pattia ja otti siitä ohutneulanäytteet, kehui että koira on hyvässä kunnossa. Patti osoittautui pelkäksi rasvapatiksi ja siinä helpotuksen huumassa mie päätin, että nyt me kyllä eletään jokainen päivä niinkö viiminen. Koirat sen jo osaavat, mutta mulla olis parantamisen varaa. Reskon vointi parani tuon käynnin jälkeen melkein kuin taikasauvasta ja koira oli taas oma itsensä. Hiljalleen palattiin normaalimpaan arkeen – en enää ruokkinut Reskoa neljän tunnin välein, vaan hilattiin ruokinnat noin kuuden tunnin päähän toisistaan ja siitä hiljalleen kahdeksaan tuntiin, vastaamaan siis normaalin työpäivän aikaa. Palattiin myös takaisin omaan ruokaan, eli lihaan ja viljattomaan lammasnappulaan. Tässä välissä voisi miettiä, että kuinkahan suuri rooli Reskon vointiin oli minun stressillä ja huonovointisuudella, kun tuntuu että katsoin sitä kuukausien ajan jatkuvasti vain arvioiden ja näkemästäni ja kuvittelemastani ahdistuen?…

Nyt on ollut aika hyvä. Kevät on täällä ja aurinko paistaa ja ollaan vietetty paljon aikaa luonnossa kulkien ja makkaroita notskilla paistellen. Oikeasti, luonto on kyllä ainakin kaltaiselleni ihmiselle paras paikka. Lähtiessä pakkaan mukaan kaiken tarvittavan, mutta jätän huolet ja murheet pois matkasta. Tulee hyvä mieli pelkästään jo siitä kun näkee koirat niin onnellisina ja innoissaan.

Ilmoittauduin nosework-koulutukseen ja mejä-koulutukseen tälle keväälle. Aattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Ei auta aina oottaa huomista, kun huomisesta ei koskaan tiedä. No ei tiedä tosiaan – nyt on nimittäin kaikki tapahtumat ja suunnitelmat peruttu. #Korona Ihan absurdin tuntoinen tilanne. Olen itse töissä kaupassa, joten etätöihin ei voi jäädä. Ja jos olisin töissä koulutustani vastaavassa paikassa (eli hoitajana) olisin joka tapauksessa ns. etulinjassa. Näillä mennään. Toivottavasti pysytään terveinä ja saadaan tämän härdellin jälkeen vielä normaali kesä.

Reskon tyttö Wanhan Purolan Eagle ”Elli” valioitui helmikuussa 2v ja 3pvän ikäisenä Tornion ryhmänäyttelyssä, erikoistuomari Hilkka Salohallan syynissä. Sai siis samalla toisen FinnSieger-pisteen. Isot onnittelut Ellin ihmisille ja kiitos kun oon saanut seurata teidän touhuja ja olla mukana! Vaikka oonkin ”vaan” se uroksen omistaja, on minusta ihan älyttömän mahtavaa nähdä mitä Reskon pennuille kuuluu ja saada olla edes vähän mukana niiden elämässä. Upeita tyyppejä kaikki.

87259107_497381237591689_4538990840789336064_o
FI MVA Wanhan Purolan Eagle ”Elli”

Suomen Snautserikerho julkaisi muuten eilen illalla Vuoden Snautseri 2019 -kisan tulokset. Resko oli upeasti viides vuoden näyttelysnautseri-kisassa omassa luokassaan (mustat urokset). Siitä suurin kiitos Reskon kummitädille, minun isosiskolleni Karoliinalle. Ilman häntä ei Reskoa olisi näkynyt Suomen kehissä. Ja entäs se reissu mikä heitettiin kesällä autolla Bornholmiin Tanskaan? Ai että. Ompa mitä muistella! ♥

fbIMG_6815

Ja mitä kuuluu maan mainiolle Kapteeni Kaskolle? Hänelle kuuluu hyvää. Joulukuussa Kaskolta poistettiin hännästä patti, eikä se ole sen koomin enää kääpiötä vaivannut. Samalla lähti myös muutama hammas, kun siltä ne ikenet tuosta etuhampaiden ympäriltä on niin ilkeän näköisesti paenneet. Hammaskiveä ei kerry, eikä suu muuten ole ryöttäisessä kunnossa, mutta ikenet karkaavat. Sille me ei valitettavasti oikein voida mitään.. Vaikka hampaat eivät heiluneet, poisti eläinlääkäri niitä ihan sen takia ettei hampaiden väliin jäisi jatkuvasti ruokaa muhimaan ja aiheuttamaan jatkossa enemmän ongelmia. Tämä päätös tehtiin siis kulmahampaiden turvaamiseksi, katsotaan kuinka käy. Samalla hautasin lopullisesti ajatukset Kaskon näyttelyttämisestä jatkossa. Vaikka hammastodistuksen saakin, ei etuhampaatonta ehkä ole järkevää näytille raahata. Mutta ilokseni tämä ei siis juurikaan vaikuta meidän arkeen, kun ei Kasko muutenkaan ole sen kummempi näyttelykoira ollut. Tai siis, onhan se todella kolmen maan muotovalio ja myös kansainvälinen muotovalio, mutta en sanoisi Kaskon niin suuresti siitä touhusta nauttivan (vrt. Reskoon).

Hampaiden harventumisen jälkeen olen kyllä sitten aktivoitunut muussa harrastamisessa ja Kasko melkein osaakin jo seurata! 😀 En sanoisi tavoitteeksi, mutta vahva haave olisi päästä Kaskonkin kanssa rally-tokossa kisaamaan ja kenties kokeilla tokoakin. Koen pienen koiran kanssa harrastamisen sinänsä hankalaksi, että se on siellä matalalla ja minä pitkänä ihmisenä saan selkävaivoja kääpiön kouluttamisesta. 😀 Kasko on kuitenkin luonteeltaan sellainen kultakimpale, että haluaisin että siitä jää ns. jotain mustaa valkoisella muidenkin nähtäväksi. Kaskolla on taistelutahtoa, se syttyy pienestä, se ei kuitenkaan piippaa eikä huuda, se on nöyrä, sillä on aina hauskaa, se on ahne, sen häntä heiluu kuin riivattuna kun jotakin aletaan tekemään… Jos saisin toisen samanlaisen kääpiösnautserin, ottaisin heti. Ei tarvisi kahta kertaa miettiä.

fbIMG_0155

Olen ruukannut listata vähän tavoitteita tulevalle vuodelle. Nyt en kuitenkaan uskalla. Koronan ja kaiken muun vuoksi tuntuu siltä, ettei juuri uskalla huomista päivää pidemmälle mitään suunnitella. Muutama toive kuitenkin olisi: toivoisin, että koirien kanssa pysyttäisiin terveinä ja toivoisin, että Reskon kanssa päästäisiin käymään Liettuassa. Toivon myös, että Kaskon kanssa saadaan lopultakin rallyn alokasluokan liikkeet kasaan. Mutta ennen kaikkea toivon nyt vain sitä terveyttä. Ja iloisia päiviä!

Ylläs, vatsatauti, lihatilaus

 

Viikko sitten oltiin Ylläksellä, joka oli ihan oikea Winter Wonderland verrattuna pimeään ja vesisateiseen Ouluun. Pakkanen kipusi yhtenä päivänä -20 asteeseen, joka oli jo minunkin koirille sillä varustelulla liikaa: en tajunnut ottaa Rekulle mitään takkia ja Kakelekkin oli vaan uusi Hurtan Summit Parka mukana, koska odottelin sellaisia miinus kymmenen asteen kelejä meidän viikonloppureissun ajalle.. Kävin samalla reissulla kaupalla juttelemassa töistä ja menenkin jo parin viikon päästä tutusti JK:n kassalle ainakin joulun ja uudenvuoden sesongiksi 🙂

Jo Ylläksellä Rekulla oli yhtenä päivänä vatsa sekaisin, mutta ajattelin sen olevan ohimenevää.. Ohimenevää se toki olikin; meni ohi viikossa. Kolmen paastopäivän ja kasvattajan (eli eläinlääkärin) haastattelun jälkeen alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, kun Resko eilen teki täydellisen kiinteän pienen kakan! Hurraa! Ei ollut itku kaukana kun katsoin kipeänä huohottavaa snautseria, joka ei suostunut syömään ja oksensi lääkkeetkin pois monta kertaa päivässä. Vatsa mourusi aivan hirveällä äänellä, kaikki närästi, syöminen ei ollut vaihtoehto – voin vain kuvitella miten kipeä se oli. Puuroriisillä ja muutamalla nappulalla alkoi ruoka lopulta pysyä sisällä ja päästiin takaisin elävien kirjoihin. Huh. Nyt pitää vaan toivoa, ettei sama pöpö iske seuraavaksi Kaskoon.. löydettäis aika varmasti itsemme pian jo tiputuksesta eläinlääkäristä.

Kokeilin kuluneella viikolla onneani ja tilasin koirille ensimmäistä kertaa ruokaa VauhtiRaksulta. Seitsemisen kiloa mahtui meidän pieneen pakastimeen, kun oikein taktisesti pilkkoi ja järjesteli! Nyt on Kakelle pureskeltavaa.. Jänskää.

Pienet ilot

Viikko sitten Resko teki selväksi, että se haluaa ruokaa. Haluaa syödä. Minun vatsaongelmainen snautserini, 1v ja 5kk, johdatti minut keittiöön ja istui odottamaan että kaivan kaapista ruokasäkin ja pistän ruoat kuppiin ja laitan kupin lattialle. Ja se söi kaiken. Rasti seinään.

Alkukeväästä meillä oli ongelmia Rekun ruokavalion kanssa, kun kaikki tuntui närästävän ja vatsa piti jäätävää lorinaa ja murinaa eikä mikään uponnut. Monet keskustelut käytiin Reskon kasvattajan Martinan kanssa (hän on eläinlääkäri) ja mietittiin mikä aiheuttaa Rekun paastoamisen. Ensin karsittiin ainakin kaikki rasvainen ruoka pois; ostelin ruokakaupasta alle 10% nautaa ja broileria ja kalkkunaa. Kun hyviä päiviä oli enemmän kuin huonoja, lisäsin puolet Royal Caninin Dermacomfortia, että teini saisi enemmän vatsantäytettä. Huomasin selvän yhteyden sen kanssa, että jos Reskon edellisestä ateriasta oli kulunut liian monta tuntia, alkoi vatsan lorina ja koiran huono olo. Ja kun Reskolle tuli huono olo, se ei enää syönyt yhtään mitään – ei suostunut ottamaan edes lihaa, joka yleensä teki aina kauppansa. Alkoi pakkosyöttö. Nämä vatsan lorinat loppuivat aina seuraavan 10 minuutin sisällä siitä kun sain snautserille tukittua ruokaa kurkusta alas. Onneksi sentään Resko on niin loputtoman kiltti otus, ettei se ikinä suuttunut kun tungin sille ruokaa suuhun ja pakotin nielemään. Kerrasta toiseen se vain katsoi minua surusilmin ja nieli ruoan. Ja hetken kuluttua, kun vatsa oli rauhoittunut, se alkoi aina itse syömään kupista. Ihan aina. Siis: liian monta tuntia edellisestä ruoasta -> vatsa lorisee, Reskolla närästää, sen vatsa on ihan kivikova ja arka -> ei suostu syömään mitään -> pakkosyöttöä -> kuluu n. 5-10min, vatsa hiljenee ja Resko alkaa syödä itse.

Tällä hetkellä Resko syö 3-4 kertaa päivässä. Se syö aamulla herättyämme yleensä siinä kahdeksan aikaan, sitten päivällä 12 aikaan, iltapäivällä joskus kolmen ja viiden välillä ja iltaruoan yhdeksän ja kymmenen välillä. Ja joskus jonkun pienen liha-annoksen näiden välillä: naudanmahapullan, lihapullan, jauhettua kalkkunaa/broiskua. Nappulana menee Barking Headsin vatsaystävälliseksi mainostettu ja todettu kana ja syötän samalla pois alkuvuodesta ostettua Pro Formancen Active Adultia. Lihat on Maukas-pötköjä, yleensä kalkkunaa, kalkkunaa sis luut, broileria, naudanmahaa, jne. Rasvaista sikaa tai nautaa tai sikanautaa en uskalla enää edes kokeilla, ettei Reskon vatsa/muu ruoansulatuselimistö pistä pahakseen. Välillä annan sille syksyllä pakastamiani hirvenluita ja herkkuina menee nappulat/kevyt kalkkunanakit/kuivatut lihaherkut. Mutta että olenkin iloinen vaan siitä, että Resko SYÖ ja sen vatsa on ollut jo monta viikkoa ilman oireita. Kerkesin jo miettiä haimatulehdukset ja paljon pahemmatkin aiheuttajat Reskon kurjalle ololle ja vatsaongelmille.

Teinikoira ei ole enää pelkkää luuta ja nahkaa 🙂