RTK2 REKKU!

AD RTK2 C.I.B POHJ FI SE NO EE RU MVA Wanhan Purolan Wallstreet

Uskomaton tapahtui, kun uskaltauduin tänään rallykisoihin (toissapäivänä 5 vuotta täyttäneen!!) Reskon kanssa! Ihan yllättävän kovat traumat sain kai edelliskisojen tempauksesta, kun Rekku siellä otti ritolat radalta ilmavainun perässä. Olo oli NIIN epävarma, ettei mitään rotia. Resko on viimeksi treenannut rally-tokoa kesällä, kun treenattiin ryhmässä. Minä reväytin vasemman olkapääni maanantaina niin pahasti, että määrättiin tulehduskipulääkkeiden lisäksi kantoside ja fysioterapiaa. Kaikki ainekset kasassa unohtumattomaan kisapäivään siis!

Tuomarina tänään uusi tuttavuus Iiris Harju. Rata oli ihan mukava, ei houkutusta eikä mitään juosten tai hidastellen tehtäviä juttuja. Että ei muuta kuin tiukka etukeno heti lähtökyltiltä, ja äkkiä maaliin! Kyllä mietin taas aamulla, että miksi teen tämän itselleni. Vatsa ihan tuhannen sekaisin, piti kamalaa mouruääntä koko päivän, pulssi hakkas tuhatta ja sataa ja välillä piti hallilla ollessa ottaa tukeva asento läheltä maan pintaa (hallin lattiaa), etten korkealta kuukahda, jos heikotus yltyy liian kovaksi. Mietin sitäkin, että olis varmaan aika noloa jos tulis hylky ohjaajan pyörtymisen tai oksentamisen vuoksi. 😕 😐 😀

Resko taisteli tiensä lähdöstä maaliin, huolimatta kohmeisesta ja kuolemanpelkoisesta ohjaajastaan. Siitä Reskolle täys kymppi! Kun Resko radan aikana pari kertaa tiputti kontaktin, olin aivan varma, että se on menoa nyt. Tuomari neuvoi rataan tutustumisessa, että ”tällä kyltillä sitten hengitätte vaikka rauhassa ulos, ennen kuin jatkatte seuraavalle”. Huomasin radalla, että kyseiselle kyltille päästyämme minä puuskutin ja mietin mielessäni vaan että ”nyt hengitän sisään, sisään, sisään, ulos, ulos, ulos..” Taisin viimeksi kisatessa olla jotenkin vähän liian varma ja rento, kun jo parin kyltin jälkeen aloin silloin aatella, että täähän menee mukavasti, täältä tullaan RTK2! Sitten koira teki jotakin, mitä ei oo tehnyt, enkä tosissani sitä osannut ees pelätä, kun se puolivälissä rataa nosti nenän ilmaan ja lähti laukkomaan ulos radalta huudoistani huolimatta. No ei ainakaan ollut pelkoa siitä, että olisin tänään heittäytynyt aivan vallan rennoksi ja autuaaksi. 😀 

Lopullinen tulos AVOHYV 76/100p –› RTK2!

Kaks kymppiä lähti ylimääräisistä istumisista, ilman niitä oltais saatu aika hurjat pisteet (96), mutta niin on tiukassa tuo seuraamisen pysähtymisestä johtuva istuminen snautserin selkärangassa, että ei mahda mitään. Onneksi pisteillä ei sinänsä tässä lajissa oo mitään väliä, kunhan saa 70p joka oikeuttaa hyväksyttyyn tulokseen. Ja kolmen hyväksytyn myötä tulee luokkanousu.


Video tältä päivältä.

Mä annan kaiken, kun enempää ei oo

Oulu 21.04.2018 Heli Kelhälä
Wanhan Purolan Wallstreet
AVOHYV 84/100p. & TP

Käytiin sitten koittamassa onneamme Reskon kanssa paikallisissa rally-tokokisoissa. Mulla oli todella nihkeä fiilis hallille päästyäni, koska Resko murras kaikille vieraille halliin tuleville koirille ja käyttäytyi kuin aivoton villieläin. Otti päähän. En edes ilmoittautunut ennen kuin olin tunnin verran fiilistellyt uutta kisapaikkaa Reskon kanssa ja Resko oli turtunut häiriöiden keskellä. Halli on meille tuttu, mutta näemmä se vaikutti Reskoon pikemminkin vähän negatiivisesti, kun niin vahti ovea ja piti tarkkaa kirjaa muista koirista. Kisa-alue oli rakennettu samaan päähän, jossa yleensä pyörii näyttelytreenit. Ja siellähän Reskolla nenä vie.. aina joku pissaa sisälle ja snautseri jää nokasta kiinni mattoon niin lujasti, että mulla meinaa hermot mennä. Lopulta kuitenkin ilmoittauduin, kannoin kevarin ja kamppeet autosta halliin ja asennoiduin niin, että maksulliset harjoitukset ne nämäkin on. Todennäköisenä pidin sitä, että Resko jää haistelemaan ja kontakti katkeilee kun rata oli niin paljon lähempänä muita koiria, kuin viikko sitten Torniossa. Kuiskasin snautserin korvaan, että jos me tästä selvitään hengissä niin sitten mistä vaan.  Kaverit käskivät luottaa koiraan, mutta miten luottaa koiraan kun ei luota edes itseensä 😀 ?
Radalla Resko oli todella hieno. Se poika kyllä tekee mitä pyydetään, kunhan kartturi on ajantasalla. Ja mikä ihaninta, Resko ihan oikeasti näyttikin siltä että sillä on hauskaa. Rata oli aika vaikea, alkoi pujottelulla ja hypyllä ja siitä pyörähdyksellä. Resko ole edes eläessään harjoitellut tuollaista hyppyä millään radalla, joten riemastuin kovasti kun se epäilemättä hyppäsi sen oikein ja palasi siitä ruotuun. Vähän se taisi innostua, kun läpsähti seuraavalla kyltillä maahan ennen kuin ehdin kissaa sanoa, kun olisi pitänyt vain istua. 😀 Kymppi lähti sitten siitä kun suoritin itse kyltin väärin ja ohjasin koirankin tekemään väärin. Kyltin jälkeen istu, askel oikealle ja istu. Resko ei liikkunut mukanani, vaan istui kiltisti aloillaan odottamassa käskyä siirtyä sivulle. Onneksi en edes tiennyt tekeväni sitä väärin, olis voinut vaivata.. Toisaalta jos olisi tiennyt, olisin varmaan uusinut sen. Mutta tämä kymppi tuli kuitenkin ohjaajan kämmistä, ei koiran. Monimutkaiset ovat rally-tokon säännöt!
Kaiken kaikkiaan näistäkin kisoista jäi tosi hieno fiilis, voittajafiilis. Uskalsin kuin uskalsinkin, ja Resko toimi. Tuomari palkitsi meidät tuomarinpalkinnolla ja kehui tosi kauniisti hienoa rataa, meidän hienoa yhteistyötä ja koiran tarkkaa suorittamista. Meinasi taas tulla tippa linssiin, kun oon tämmönen itkupilli. Vitsit kuinka onnellinen olinkaan radan jälkeen koiraa lenkille viedessäni, me ollaan aika hyvä tiimi! Resko sietää minun jännitystä paremmin kuin hyvin ja toimii sopivassa vireessä. Hieno Resko! ❤

 

reskoavohyv_oulu

Kisakuvat © Sari Eskelinen, kiitos kuvista!

Life shrinks or expands in proportion to one’s courage.

Meidän ensimmäinen startti rally-tokon avoimessa luokassa on nyt takana! Jäätiin molemmat henkiin, koira ei karannut radalta, ja kaiken lisäksi radasta jäi vielä tosi hyvä fiilis! Juhuu, tavoitteet siis täyttyivät. Täyttyivät – ja ylittyivät: Resko sai tuloksen AVOHYV 82/100p. ja 2. sija! Kymppi lähti siitä kun Resko oikealle kääntymisessä huitaisi samaan aikaan tassulla naamaansa eikä kääntynyt samanaikaisesti. Sitten lähti muutama piste muualtakin (Resko haisteli kerran lattiaa ja pari kertaa mokailin itsekin), mutta silti saatiin tulos jota ei tällä treenimäärällä tarvi hävetä! Ihana tuttu sanoi ennen meidän rataa, että ole koiran lisäksi armollinen itsellesi, kun kerran ette ole treenanneet. Ja niin olenkin. Mulla ei ollut tulostavoitteita, toivoin vaan että ratasuoritus ei menisi ihan penkin alle enkä itse kämmäisi mitään niin pahasti että siitä tulee hylky. Olin niin hermostunut ja jännittynyt, että radan jälkeen tuntui että nyt pitää istua maahan etten kaadu korkealta. Päähän ja vatsaan koski niin paljon, ettei mitään järkeä, sen siitä saa kun on tällainen jännittäjä. Resko teki töitä sillä tasolla, mistä haaveilla saattaa, kun ollaan treenattu rallytokoa useamman kyltin ja kylttitelineen ja häiriön verran tänä vuonna kuitenkin vain kahdesti 😀 Sanoisin Reskon myöskin kestävän minun epävarmuutta ja osaamattomuutta todella hyvin, joku toinen koirapersoona olisi voinut jäätyä kesken radan kun omistaja-ohjaaja on niin outona.

Anoppini oli taas mukana henkisenä tukena ja lupasi kopata Reskon, jos se lähtee haahuilemaan kehänauhojen väärälle puolelle. Sille ei onneksi tullut tarvetta. Tuomarin kommentti ”Näpsäkkä suoritus” pitää hyvin paikkansa, Resko oli suurimman osan ajasta ja radasta tosi hienosti mukana ja keskittyi vain minuun. Ehkä tuossa loppua kohti näkyi vähän se puutteellinen turnauskestävyys, kun ei olla ratoja treenattu.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvä aloitus avoimelle luokalle, tuolle treenaamattomuudelle meidän pitää vaan nyt tehdä jotain. Lupasin jo kavereille, että siihen asiaan tulee muutos tämän kevään myötä! Mulla on käsissäni sellainen partakaveri jonka kanssa harrastamiset ja kisaamiset eivät jää koirasta kiinni, ohjaajansa vaan pitäisi tehdä todellinen ryhtiliike! 😀

Tornio 14.04.2018 Heli Kelhälä 
Wanhan Purolan Wallstreet
AVOHYV 82/100p. & 2.sija

Reskon ensimmäinen avostartti