Mitä kuuluu kevääseen?

fbIMG_0990fbIMG_0903

Meille kuuluu ihan hyvää. Kuukauden sisään on mahtunut taas paljon, mm. Reskon varvaspatti ja Kakelitin treenikauden loppu. Reskolle tuli tosiaan noin viikko sitten vasempaan etujalkaan varpaiden väliin patti, jota hoidettiin Hexocililla pesten, Betadinella putsaten ja Vetramilia yöksi laittaen. Viikossa patti oli hävinnyt ja ainoa jäljelle jäänyt todiste tapahtuneesta on enää karvaton kohta käpälässä, ja toki ihan lyhyellä terällä ajellut käpäläkarvat… Näkyy muuten myös tuossa ylemmässä kuvassa ^. Pahinta tässä oli Reskon mielestä kaulurin käyttö, jalassa ei muuten näyttänyt mitään kipuja olevan.

Kakelitin viimeinen kerta oli viime viikolla. Vaikeita hommia, mutta saatiinpas lopulta onnistumisia! Hyvillä mielin jäätiin tauolle, palataan asiaan sitten kesän aikana omilla treeneillä. Kakkis on mennyt tosi paljon eteenpäin ja 12 keppiäkin menee hienosti vähennetyillä ohjureilla. Ottaen huomioon treenien määrän (korkeintaan kerran viikossa) olen tosi tyytyväinen siitä, miten paljon on kehitytty talven aikana!

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten Reskon kanssa tokotreenit. Jännitysmomenttina mainittakoot, että minulla ei ole vielä varmuutta kesän töistäni ja vuorotyöalalla ollessa se tuo säännöllinen treenaaminen ryhmän mukana voi käydä haasteelliseksi.. Toivon kuitenkin parasta.

Muita suunnitelmia kesälle on aika niukasti. Resko on ilmoitettu näyttelemään Tuuriin ja Ouluun molemmille päiville, mutta alkuvuoden eturauhasjupakan jäljiltä suhtaudun näihin menoihin hyvin skeptisesti. ”Uskon vasta sitten, kun näen” tai ”uskon vasta sitten, kun ollaan siellä kehässä”. Heinäkuussa aateltiin käydä reissu Norjassa, ihan ilman mitään näyttelyjuttuja. Kerrankin. Toivottavasti on hyvä kesä tiedossa.

Juokse kovempaa, väsyttää mut hidastaa et saa..

Nyt mennään ihan hurjana. Ilmoitin Reskon taas rt-kisoihin! Tällä kertaa tuleva kisapaikka on ahdas ja vieras halli, joten jos suoritus menee penkin alle niin ainakin mulla on tosi hyvä (teko)syy sille. Hehheh. Tavoitteet on nousseet siitä RTK1sta ainakin RTK2seen, ellei pidemmällekkin. Näin sanottuani otetaan varmaan seuraavista kisoista joku dramaattinen hylky 😀 Mutta jos se menee niin, niin sitten menee. Minun on pakko opetella hölläämään, monen muunkin asian suhteen kuin vain kisatilanteet koiraurheilussa.. Elämä opettaa kyllä.
Me käytiin viimeviikolla muuten niissä makkarajuoksuissa. Reskoa ei paljoo kiinnostanut, mutta Kake oli tosissaan! Reskon nopeus 80 metrin matkalla noin 34km/h ja Kaskon 32km/h, aika lujaa siis molemmat pinkoivat. 
Neljän päivän päästä me startataan Norjaan. Tässä on siis monta rautaa tulessa, niin sanoakseni 🙂 Ensin viikko Norjassa ja Norjan näyttelyt, sitten paluu Ouluun ja seuraavana viikonloppuna rallytokokisat. Sen jälkeen viikon päästä kerätään taas kamat kasaan ja lähdetään syyslomaa viettämään Ylläkselle (töihin). Aina pitää olla jotain mitä odottaa! Eilen käytiin muuten ottamassa ensimmäinen erä ekinokokkoosilääkityksiä, jotta päästään Ruotsin kautta ajelemaan sinne Norjaan. Jänskää!

Haikeaa. Kesä loppui.

Se on oikea sanavalinta kuvailemaan tämän hetken olotiloja. Ylläskesä2017 loppui. Ajelin sunnuntaina Ylläkseltä Ouluun tippa linssissä. Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämä kesä. Elin koirineni suloisessa Lappikuplassa pari kuukautta, mutta maanantaina piti palata kuluttamaan koulunpenkkejä. Tästä lähtee arki. Kiitos Ylläs.

 

Ilmoitin Reskon rallytokokisoihin Tornioon 16.9. ja tajusin samalla, että me ei olla treenattu kyltin kylttiä huhtikuisten ekojen kisojen jälkeen – ”hups”… Tässä voi tulla vielä kiire, kun huonona tapana on aina ollut jättää harjoittelu (oli kyse sitten kokeesta, tentistä tai jostain muusta) viimetinkaan ja ratsastaa aina samalla sloganilla ”Lahjattomat harjottelee”. Kaskon kanssa koitetaan ehtiä mukaan syyskuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Nyt pitää keksiä kaikkea kivaa, ettei arki ala maistumaan puulta niin kivan kesän jälkeen.