In order to succeed, we must first believe that we can.

Monenlaista on mahtunut maaliskuuhun 2017. Kasko on ilmoitettu muutamiin näytelmiin Suomeen ja Ruotsiin ja Resko ensimmäisiin rally-tokokisoihin. Pulssini nousee jo kun naputtelen nuo sanat blogiin. Voi kisajännitys sentään – muistan liian hyvin kuinka unohdin agilityradat Amorin kanssa jännittäessäni. Meni maku koko hommasta silloin, kun pilasin itse kaiken (tai no en minä, vaan minun pääni).
Me oltiin maaliskuun alussa lomalla ilman koiria. Viikko Kanarialla. Kaipasin koiramaisia juttuja joka päivä, mutta minun oli silti helppo lomailla tietäessäni, että koirat ovat tallessa ja saavat parasta mahdollista hoitoa – Kasko äitini luona ja Resko anoppilassa belgien kanssa. Jännitystä ei silti ollut puuttunut. Kasko oli ollut omatoimiretkellä (siis KARKUMATKALLA) yhtenä aamuna Ylläksellä, kun ihana paikallinen nainen oli kaapannut sen syliinsä ja tuonut takaisin mökkiin. Reskolta puuttuu hyvän kokoinen tupsu karvaa oikean silmän alta, se oli kai härnännyt belgirouvia tapojensa mukaan vähän liikaa. 
Tämä on ensimmäinen kevääni vuosiin, kun olen Ylläksen sijaan kotonani. Tällä hetkellä se tarkoittaa Oulua. Oulun kevät on loskaisempi, ailahtelevaisempi ja harmaampi kuin Ylläksen, mutta kyllä täälläkin pärjätään. Kieltämättä kaipaan Yllästä ja työkavereitani, mutta sellaista kai tämä ”aikuisen” elämä on. Joskus joutuu tekemään kompromisseja, ja tällä kertaa se tarkoitti töiden sijaan koulussa käymistä.
En tiedä mistä lähtisin purkamaan tätä jännitystäni. Ilmoitin Reskon maanantai-aamuna Virkussa Tornion RT-kisoihin. Ne ovat ihan kohta, huhtikuun alussa. Ottaen huomioon treenimäärämme (yksi alkeiskurssi tammi-helmikuussa, joka sisälsi kahdet vai kolmet ratatreenit?) ja minun huonot hermoni, lähden hakemaan vain positiivista kokemusta. Sellaista, että hei, me jäätiinkin henkiin molemmat! Halli jonne menemme on uusi ja vieras ja tiedän sen vaikuttavat Reskoon. Tilanne on uusi ja jännä. Eniten Reskoon vaikutan kuitenkin minä, kun en beetasalpaajista huolimatta saa pulssiani laskemaan terveelle tasolle tai jalkojen tutinaa loppumaan. Epäonnistumisen pelko on ihan kauhean suuri, kun muistan menneeni ihan lukkoon niin monet kerrat Amorin kanssa agilityn parissa. Se oli sanalla sanoen kamalaa, mutta Amor ei ikinä ottanut itseensä. Toivottavasti Reskokaan ei mene ihan sekaisin, vaikka mie menisinkin. Toivokaamme parasta! Tavoitteisiini ja toiveisiini Reskon kanssa kuitenkin on alusta asti kuulunut kisaaminen, joten tästä se lähtee. Vain yksi kerta voi olla ensimmäinen. Harmi ettei täällä järjestetä epiksiä, nyt mennään lotolla vaan treenaamaan virallisiin kisoihin.. toivottavasti muistan pitää käteni poissa taskuista!

We don’t even have to try. It’s always a good time.

Meidän rally-tokon alkeiskurssi päättyi viikko sitten tiistaina tosi hienoon rataan. Reskon ensimmäinen arvosteltu möllirata ja pisteitä 97/100! Huisii. Resko oli todella hienosti, erityisen ylpeä olin siitä ettei se syöksynyt yhden kyltin takana odotelleen corgiuroksen niskaan, ei edes aikonut. Huippua! Sen itsehillintä on kasvanut tappavan tasaiseen tahtiin kuluneiden vuosien aikana ja meille tämä oli merkittävä saavutus. Tästä jatketaan sitten vaan jatkokurssille ja/tai kisoihin, hirrrveesti haluttais päästä korkkaamaan jokin muukin kuin näyttelyura Reskon kanssa 🙂
Tuohon rallytokon tuloslappusen viereen iskin kuvan tämänpäiväisistä löydöistä. Väliheikiltä käytiin ostamassa pojille 3m joustoliina hiihtelyyn ja juoksemiseen, tässä on molemmille koirille omat joustot eikä vaan yhtä joustoa omistajan päässä hihnaa. Pikaisen iltalenkin perusteella antaisin tälle pisteitä 4/5 – yksi piste lähtee siksi että tässä on tosi isot pistoolilukot.. niin kauan kun veto pysyy lujana ja tasaisena niin se ei haittaa, mutta jos Kake lakkaa vetämästä niin noin iso lukko mahtaa tuntua ikävältä osuessaan selkään.. Mason cashin keraamiset kupit löytyivät Mustista ja Mirristä -60% (ja ostin myös ämpärillisen treeninameja, ne unohdin kuvata) ja Gappayn narupallo sieltä Väliheikiltä myös. Alareunassa näkyy Hurtan Ultimate-takki, sellainen joka Reskollakin on. Ostin Kaskolle alkuvuodesta Hurtan Extreme-warmerin (joka on muuten ihan älyttömän hyvä ja lämmin, kiitos vaan foliovuori t. ohuessa turkissa oleva Kake) mutta sen alle ei oikein kannata tavallista fleecehaalaria tms pukea, kun menettää sen foliovuoren hyödyt. Niimpä löytäessäni Torista ilmoituksen uudenveroisesta Ultimate-takista täällä Oulussa, hintaan 15€, pistin myyjälle heti viestiä. Melkonen löytö, vaikka itse sanonkin! 
Maanantaina käytiin Reskon kanssa keskustassa vähän treenailemassa häiriössä. Seuruu, käännökset oikeaan ja vasempaan, liikkeestä maahan. Uskon, että mukaan pilkotuilla Pure Naturis-herkuilla oli suuri rooli tässä näytelmässä, mutta saa kai sitä silti kehua miten hyvin Resko toimi bussipysäkin ja liikennevalojen vieressä yökerhon edustalla. Kerran keskittyminen herpaantui, kun meidät ohitti tolleri, mutta Resko korjasi virheensä parissa sekunnissa. 
Kaskon kanssa varattiin paikka agilityn alkeiskurssin soveltuvuustestistä, mutta odotukset eivät todellakaan ole korkealla. Täällä nimittäin samalle kurssille haluaa meidän lisäksi varmaan 30 muutakin koirakkoa, ja Kakkis on kovin pieni ja nuori ja höppänä. Ja viikonloppuna mennään käymään PSSPH:n kokouksessa hakemassa Reskon palkinnot viimevuoden valioitumisista ja kokouksen jälkeen olis tarjolla yhteislenkkiä – jäädään jos säät suosivat.

RalliResko 2017 + kapteeni Kasko kävi verikokeissa

Kasko oli eilen torstaina Tosi Urhea ja Reipas ja kävi kahdesti piikiteltävänä Oulun Eläinklinikalla sappihappotestauksen merkeissä. Siellä mukava täti otti Kaskosta ensimmäisen verikokeen 12h paaston jälkeen ja seuraavan sitten kun Kake oli syönyt ja kaksi tuntia oli kulunut. Kasko jutteli klinikalla ihan kaikille (katseli ihmisiä silmiin ja piippasi..), mutta kun lääkäri pisti neulan Kaken oikeaan etujalkaan, hiljeni käppänä kokonaan. Kasko oli siis ihan oikeastikin todella hienosti – ei valittanut yhtään eikä yrittänytkään pistää vastaan, seisoi vaan minuun nojaten hiljaa. Niin reipas pieni Kapteeni Kake! Käytin kääpiön myös puntarilla, kun kerrankin oli mahdollisuus; 7,5 kiloa. On tullut puoli kiloa kevään jälkeen lisää ja hyvä niin, yhtään Kakkis ei oo lihava vieläkään (korkeutta 33cm). Tulokset tulevat sitten ensiviikon alkupuolella, toivotaan ettei Kaken sappihapoissa ole sanomista.. Mitään ennakko-odotuksia mulla ei oikein omistajana ole, kun koko koe on niin uusi. SKSK kuitenkin toivoo koirien testaamista, niin mehän kannetaan kortemme kekoon 🙂

Messaria ajatellen ostin Reskolle Petenkoiratarvikkeen alennuksesta harmaan kevythäkin – edellinen samanlainen oli paljon pienempi ja Kasko askarteli paskarteli siitä yhden vetoketjun ja seinän rikki (tykännyt ei vetoketjuista hän..) niin että häkistä tuli oikeastaan käyttökelvoton ja jätin sen keväällä mökillemme Ylläkselle. Liekkö iskä on jo toimittanut häkinraadon kierrätykseen – en ole kysellyt.  Tämä häkki on kokoa 81x58x58 ja sinne menee tarpeen vaatiessa keskarin lisäksi käppänäkin. On muuten aika hitsin paljon helpompi kuljettaa ja liikutella tätä kevaria kuin Reskon valtavaa Dogman-merkkistä mustaa täysmetallista vankilaa :D.. toivottavasti poikaystäväni arvostaa tätä hankintaa sitten messarireissulla kun hän saa kantaa kaiken mihin ei minun kädet riitä!

Päivityksen loppuun säästin kaikkein tärkeimmän; ilmoitin Reskon tammikuussa alkavalle rallytokon alkeiskurssille!!! Blogissani olikin tälle jo valmiiksi olemassa tunniste Amorin rallytoko-kurssin (2013) ajoilta.. oi niitä aikoja. Rekku täyttää tässä reilun viikon päästä kolme vuotta ja mulla iskee pieni jännitys siitä, että saanko sille koskaan mitään muuta kuin näyttelytuloksia.. Silloin aikoinaan pentua varatessani kuitenkin ilmaisin kasvattajalle haaveeni monipuolisesta harrastuskoirasta (check!), jonka kanssa näyttelyura ei ole etusijalla – ja kuinka kävikään. Toisaalta olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että Resko on alkanut tasaantua ja keskittyä vasta tämän vuoden puolella niin että sen kanssa voi tehdä mitään paria liikettä pidempiä suorituksia treeneissä. Rallytokon kyltit olen tulostanut ja alo-luokan juttuja Reskon kanssa treenannut (esim. sivulle tulo takaa kiertäen, paikallaan istuminen/makaaminen kun kierrän koiran), mutta haluaisin niin kovasti ryhmän mukana treenaamaan ja saamaan Reskolle häiriötreeniä. Rekun kanssa ei ollakaan käyty kuin pentukurssi TORKKin riveissä silloin kesällä 2014 ja sitten puolisen vuotta tottistreeneissä OKK:lla. Nytkin kyselin ensisijaisesti RT-paikkaa OKK:lta, mutta heillä oli täyttä ja se siitä. Googlettelin rallytokon harrastusmahdollisuuksia Oulussa ja tälle RallyHaukkujen järjestämälle alkeiskurssille oli vapaana vielä 2 paikkaa; pistin heti varauksen menemään. Hirveä palo ja ikävä on edelleen myös agilityn pariin, mutta ohjatut ryhmät ja treenit ovat aika kiven alla.. Ja agilityä ajatellessani palaan mielessäni parhaisiin agilityvuosiin Amorin kanssa, miten kaikki oli niin helppoa ja varmaa Herraparran kanssa. Muistan vieläkin meidän ekat epikset ja meidän viimeiset. Molemmista nollarata ihanneajan sisään ja sijoitus – kuten yleensä muulloinkin. Amor oli niin valmis.