"Et voi odottaa saavasi koiraltasi kovinkaan täydellistä huomiota, jos itse olet mukana vain osittain"

Resko se vaan kasvaa. Monestikohan oon nyt tuonkin todennut?
On leikitty joitakin viikkoja vanhemman porokoiran kanssa, käyty katteleen taas belgejä, taaperrettu viljelysteillä parsonrusselin kans ja välillä oltu turvallaan hangessa. Mutta jokaisen tömähdyksen ja kompuroinnin jälkeen tuo otus nousee ylös, ravistelee, ja lähtee sata lasissa uuteen yritykseen. On kuljettu isojen kauppojen nurkilla eikä Reskoa jännitä ritiläpohjat tai niillä ryttyyttelevät ostoskärryt tai mitkään muutkaan. Koulukuljetusbussissa penska heilutti häntäänsä lapsille ja pisti sitten nukkumaan vilttinsä päälle ja nukkui sikeästi koko reilun puolituntisen matkan. Kun jouduttiin kävelemään tienpientareella jäätyämme bussipysäkille ja toisella kaistalla meni juuri silloin kaksi isoa rekkaa lujalla vauhdilla ohi, ei Resko piitannut niistä ollenkaan. Turpakarvat lepattaen se seisoi penkan päällä ja jatkoi kävelyään häntä tomerasti pystyssä. Siis oikeasti – joko tuo koira on tosi super tai sitten se on kertakaikkisesti äärettömän yksinkertainen.. Ei mitään itsesuojeluvaistoa tai sellasta ajatusta että jotakin asiaa vois vähän pelätä tai väistää. Ei. Suoraan  vaan tuulimyllyjä päin (..tai ainakin seiniä, tuoleja, Amoria, Urhoa, niitä muita pikkukoiria ja belgejä ja lumipenkkoja päin!)
Kynsien leikkaaminen menee tosi sievästi, ehkä parin kynnen ajan homma kyseenalaistetaan ja sitten maataan kiltisti paikallaan niinkuin pitääkin. Sama homma tassunpohjakarvojen ja korvakarvojen kanssa. Ja vähän on jo nypitty pisimpiä pois rungosta ja otsalta. Ovesta kulkiessä Resko tarjoaa istumista 80% ilman erillistä pyyntöä. Loistava pakkaus. Ja eka rokotusaikakin on varattu Heiskaselle! Hui kun aika kuluu.
Amorilla on menossa 20 päivän antibioottikuuri suuhun. Jo parin päivän jälkeen suun tilanne oli tosi hyvä, eli apua siitä ainakin näyttäs olevan. Harmi vaan ettei koira voi koko ikäänsä napsia niitä pillereitä.. Mutta jospa kerrankin oltais tyytyväisiä hetkestä eikä murehdittais tulevia päiviä kuurin jälkeen. Pappa on pirteä ja osallistuu omatoimisesti pennun temppuhetkiin ja tarjoaa omia juttujaan erillisten ohjelmanumeroiden kera 🙂 Siis hyvin meillä menee.

Melkein iso pikkuveli

Resco täytti 8 viikkoa ja kuvia katsoessa huomaa jo viikon aikana tapahtuneen ison muutoksen penskassa 🙂
Tällainen muutos viikossa.
Tähän asti juniori tuntuu täydeltä lottovoitolta: se ei ole vielä tajunnut pelätä mitään eikä säästele hampaidensa käyttöä. Kaupat, liukuovet, erilaiset pinnat, portaat, ihmiset (lapset, vanhukset, ihmisjoukot ruokakasseineen jne), autot, autossa matkustaminen, toiset koirat, kovat äänet (pamahdukset, kolahdukset, sodamasterin puhahdukset ym), yksinolo, yhdessäolo… kaikki on mennyt tosi sulavasti. Poksauttaessani pikkupussin Resco reagoi joko ei mitenkään tai juoksemalla paikalle häntä pystyssä ja silmät loistaen (”mistä se ääni lähti, missä on kivaaa?”). Kynnet on leikattu kahteen kertaan, partaa ja tassuja viruteltu, varvaskarvoja leikelty, 
Patukkaa pentu repii ja tapporavistelee, rätistä kiinni saatuaan vetää 10-vuotiasta pappakäppänääkin perässään pitkin lattioita ja on kaiken lisäksi tosi ahne ruoalle. Resco osaa jo muutaman tempun ja nimensä se tunnisti jo toisena päivänä kotona. Parin päivän kuluttua kotiutumisesta se myös alkoi katsomaan minua esim. toiseen huoneeseen peilin kautta. Sisälle tullessamme Rekku istuu eteisessä odottamaan että otetaan panta pois ja on hoksannut naksuttimen idean. Rauhottuu kivasti, syttyy nopeasti, keskittyy kiitettävästi niiksi hetkiksi kun tehdään jotain (ja nosti tänään jo jalkaakin pissatessaan sisällä alustalle – katselin jo aiemmin viikolla että näyttää vähän sellaisia vinkeitä että vois tehdä tämän aika nuorena + astuu Amoria välillä enemmän tai vähemmän leikillään..) 
Tosi reipas, nätti ja kauniisti liikkuva pikkuriiviö josta toivon ennenkaikkea miellyttävää kaveria ja kanssaeläjää 🙂  suunnitelmia on vaikka minkälaisia, mutta toistaiseksi keskitytään elämään pennun elämää ja opettelemaan yleisiä käytöstapoja ja arkijuttuja ja näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Toivottavasti tulevaisuus on meille suotuisa!
Ja Amorin suu on mennyt askeleen huonompaan suuntaan, eilen huuhdellessani sen ientaskuja huomasin puhdistusinstrumentin toisen pään tulevan läpi leuasta alakulmureiden välistä. Että mitä? No sen vanhan fistelin reijästä. Eli alaleuka on pinnan alta kai tyhjää täynnä jos ei lasketa leukaluuta. Näyttää melkosen tylyltä paljain silmin, mutta sankarikoira Amor antaa putsata. Eikä se onneksi vaikuta kipeältä. Mutta huh silti.. :/ 
Mustissa ja Mirrissä, saatiin myyjältä puruluu kotiin viemisiksi ja nähtiin iso tanskandoggi!

Kasiviikkosen leegot. Voin kertoa että verta on vuodatettu..
Itse Suloisuus ❤
Kaupan eteisessä käymässä – pullokone, ihmiset, liukuovet, kärryt… kaikki oli penskan mielestä ok!
Korttelin tomerin pikkujätkä!

Jos vaellan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa

Syyskuussa käytiin Rovaniemellä Eskelisen Ullan vastaanotolla suuta hoidattamassa, koska tilanne paheni huolestuttavan nopeasti ja pahaksi. Amor sai niin hyvää palautetta käytöksestään ja persoonastaan, että mieltä lämmittää vieläkin. Eläinlääkäri ihmetteli miten olen saanut noin kipeää suuta hoidettua itse ja totesi, että ellen olisi tehnyt suun eteen niin paljon töitä ei Amorilla olisi varmaan enää montaakaan hammasta jäljellä. Vaikka Amor oli rauhoitettuna ja humautettu taju kankaalle, niin silti siirtyessäni pois sen luota se päästi syvän murinan ja koitti pistää vastaan ell:ille. Niin kauan kun pysyin herraparran rinnalla, ei ollut mitään ongelmaa vaikka tehtiin mitä. Saatiin rtg-kuvat mukaankin, niistä selvisi sen verran että elleivät suuongelmat pysy kurissa, ei meillä oikeastaan ole varavaihtoehtoja käytettävänä. Vanhan koiran leuassa ei ole riittävästi luuta, jotta kulmureita uskaltaisi poistaa. Vaikka tieto vetikin ensin mielen matalaksi, totesin siinä että Amor on aina saanut elää täyttä koiran elämää hyvine ja huonoine hetkineen ja päästän sen uusiin seikkailuihin mielumin vaikka kuukautta etuajassa kuin hetkeäkään liian myöhään. Se on epäilemättä maailman paras koira, jonka myötä minun elämään on tullut lukematon määrä hyviä asioita. Eikä Amor murehdi turhia.

Ab-kuurit ja kotihoito ovat siis nyt jäljellä. Puhdistan Amorin ientaskuja (jotka muuten yltävät senttejä leuan sisään osittain luuhun asti) itse eläinlääkärin välineillä ja ohjeistuksella ja koitan pitää tilanteen mahdollisimman hyvänä. Koira onneksi sietää nämä epämiellyttävät hoitohetket hyvin – makaa tai istuu aloillaan, kun ruiskutan hampaanreunaa pitkin ikenen sisälle työntämälläni ruiskulla suolaliuosta ja lopuksi tökin samaan kuiluun ”hoitotahnaa”. Se mädän/ruoanjämien/bakteerimähnän määrä joka koiran kulmahampaan viertä pitkin nousee on useimmiten aika hurja. Joskus tulee verta niin että snautserin rintakarvoillekkin tippuu. Eläinlääkärin mukaan meillä on sinänsä hyvä tilanne, ettei minun ja Amorin yhteistyössä ole ongelmia. Amor antaa minun tehdä ikävätkin asiat vastustelematta.

Treeneissä me ei olla käyty kesän jälkeen, enkä nyt enää tiedä kannattaako kymmenvuotiaan kohtuullisen raskasrakenteisen pappakoiran kanssa säännöllisesti agilityn kaltaista enää harrastaakkaan. Jos vain saisin kelattua aikaa takaisin, mutta kun se ei onnistu.

Karhukokeen diplomi tuli postissa parin viikon viiveellä ja 60 pisteellä Ampu ylsi III-tulokseen!! Huikeaa toimintaa minun pikkumieheltä. Kuten sanottua, Amorin kanssa ei minkään saavuttaminen olis jäänyt kiinni koiran pääkopasta. Sellainen peloton poika se on, puolustaisi varmaan hihnan toista päätä henkensä uhalla.

Juuri nyt meillä menee mukavasti. Amorin turkki on paremmassa kunnossa kuin miesmuistiin ja se on lihaksikkammassa ja massavammassa kunnossa kuin aikoihin. Se kiipeää ilman ongelmia portaat kolmanteen kerrokseen ja sieltä alas päivittäin ja lenkkeillessä se vaan jaksaa jaksaa ja jaksaa. Kotona uni kyllä maittaakin aiempaa enemmän.

Ja jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, voisi Amorilla olla keväällä parrakas ”pikku”veli kotona seurana. Olen niin kovan luokan pessimisti, etten tohdi kovin hehkutella kun tiedän miten moni asia vielä voi mennä vikaan. Ultrassa oli kuitenkin alustavasti näkynyt kolme pentua..