Mitä kuuluu kevääseen?

fbIMG_0990fbIMG_0903

Meille kuuluu ihan hyvää. Kuukauden sisään on mahtunut taas paljon, mm. Reskon varvaspatti ja Kakelitin treenikauden loppu. Reskolle tuli tosiaan noin viikko sitten vasempaan etujalkaan varpaiden väliin patti, jota hoidettiin Hexocililla pesten, Betadinella putsaten ja Vetramilia yöksi laittaen. Viikossa patti oli hävinnyt ja ainoa jäljelle jäänyt todiste tapahtuneesta on enää karvaton kohta käpälässä, ja toki ihan lyhyellä terällä ajellut käpäläkarvat… Näkyy muuten myös tuossa ylemmässä kuvassa ^. Pahinta tässä oli Reskon mielestä kaulurin käyttö, jalassa ei muuten näyttänyt mitään kipuja olevan.

Kakelitin viimeinen kerta oli viime viikolla. Vaikeita hommia, mutta saatiinpas lopulta onnistumisia! Hyvillä mielin jäätiin tauolle, palataan asiaan sitten kesän aikana omilla treeneillä. Kakkis on mennyt tosi paljon eteenpäin ja 12 keppiäkin menee hienosti vähennetyillä ohjureilla. Ottaen huomioon treenien määrän (korkeintaan kerran viikossa) olen tosi tyytyväinen siitä, miten paljon on kehitytty talven aikana!

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten Reskon kanssa tokotreenit. Jännitysmomenttina mainittakoot, että minulla ei ole vielä varmuutta kesän töistäni ja vuorotyöalalla ollessa se tuo säännöllinen treenaaminen ryhmän mukana voi käydä haasteelliseksi.. Toivon kuitenkin parasta.

Muita suunnitelmia kesälle on aika niukasti. Resko on ilmoitettu näyttelemään Tuuriin ja Ouluun molemmille päiville, mutta alkuvuoden eturauhasjupakan jäljiltä suhtaudun näihin menoihin hyvin skeptisesti. ”Uskon vasta sitten, kun näen” tai ”uskon vasta sitten, kun ollaan siellä kehässä”. Heinäkuussa aateltiin käydä reissu Norjassa, ihan ilman mitään näyttelyjuttuja. Kerrankin. Toivottavasti on hyvä kesä tiedossa.