Oulu KV & Kemi KR

IMG_8041xIMG_8036

Noniin, tulihan sitä kehissä käytyä tälle kesälle. Ensin käytiin Oulu KVssa heti Norjan reissun päätteeksi (yöllä ajettiin kotiin ja aamulla koira kehään) josta todella yllättävä tuomio – Resko oli ainoa musta snautseri joka sai SA:n, joten täten myös ROP & CACIB.

Viikko tuosta ajettiin Kemin Heinänäyttelyyn, jossa Resko rotunsa ainoana edustajana, mutta tiukalla tuomarilla (ei kauheasti ERIä saatikka SAta jakanut muissa roduissa) ROP.

Viime torstaina käytiin koirien kanssa hiekkakuopilla uimassa ja Resko sai sieltä tuliaisiksi vesihännän. Perhana. Ensimmäistä kertaa vesihäntä näytti nyt iltaa kohti ja seuraavana aamuna vaivaavan myös koiraa. Olin jo menossa lääkäriin kipulääkettä hakemaan, kun perjantain työpäivän jälkeen häntä kaikkien helpotukseksi osoittikin elonmerkkejä. Häntä ei sen koomin näytä koiraa vaivanneen, mutta vähän se sisätiloissa vielä välillä pitää sitä vähän puolitangossa. Koska häntä ei kuitenkaan ole mistään kohtaa turvonnut tai mitenkään muuten kummallinen, siihen saa koskea ja räplätä, Resko ei osoita mitään kiinnostusta sitä kohtaan ja käyttäytyy muutenkin aivan normaalisti, en aijo huolestua. Olen pitänyt sillä Back on Trackin verkkoloimea päällä öisin ja lenkeillä, kun on ollut aika tuulisia päiviä. Joskaan pitkiä lenkkejä me ei olla tehty, koitettu ottaa levon kannalta.

Kakkis on kunnostautunut näyttelymaskottina. Se oli mukana niin Oulussa kuin Kemissäkin ja hurmasi ihmisiä mennen tullen. Kemissä tavattiin Kaskon kasvattaja, oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Kasvattaja on sen jälkeen lähetellyt mulle videoita pennuistaan, liekkö yrittää nostattaa pentukuumetta. 😀 Onneksi Kasko on niin suuri persoona, että toista samanlaista ei saman katon alle ihan mahdu. Luulen että Kakkis voisi ensin ollakin pennusta innoissaan, kunnes tulisi ensimmäiset pissat tai kakat sisälle – silloin viimeistään siisteysintoilija Kakkis pakkaisi lempilelunsa ja passinsa ja muuttaisi muualle.  En koskaan Amorin jälkeen uskonut saavani mitään yhtä hienoa, mutta Kasko on kyllä asettanut riman taas todella korkealle jos joskus kolmatta käppänää olen laittamassa. Kasko on suurenmoinen. Minun pieni sielunkumppanini.

 

 

Vuoden snautseri 2018 -kisan tulokset

IMG_8471

Tulipa kävästyä päiväreissu Hämeenlinnassa! Siellä järjestettiin Suomen snautserikerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden 2018 snautserikisan menestyjät. Mulle tuli pari viikkoa sitten sähköposti, jossa kerrottiin, että koirani on neljän parhaan joukossa ja näin ollen se palkitaan kokouksessa. Koska olen (koira)urheiluhullu ja koska nuorena jaksaa, otin ja varasin hullutellakseni meno- ja paluumatkat VRn kyydillä Hämeenlinnaan ja takaisin. Lähtö aamulla ennen kuutta ja paluu kotiin iltayhdeksäksi. Ei tunnu missään!

Resko palkittiin toden totta näyttelysnautseri-kategoriassa, vaikka se kävi viime vuonna Suomen kehissä vain kahdesti ja toinen näistä oli ryhmänäyttely. Uskomatonta. Uskomattomia juttuja tapahtuu.

Resko sijoittui vuoden snautseri-kisassa näin:

#5 Vuoden snautseri 
#5 Vuoden rally-toko-snautseri
#4 Vuoden näyttelysnautseri musta uros

Kuten sanottua, vuosi 2018 oli meidän vuosi. Voi olla, ettei koskaan tule enää toista samanmoista, ainakaan jos tulosten valossa katsotaan. Mutta elämäpä on onneksi paljon muutakin kuin kisoja ja tuloksia. Resko on PARAS!

Pietarin reissu: Reskosta Nevskiy Winner 2018 & RKF-valio!

NEVSKIY WINNER 2018 Wanhan Purolan Wallstreet
© Heidi Nissinen

Matkamme Pietariin alkoi aikaisin torstaiaamuna. Juna Oulusta Siilinjärvelle starttasi seitsemän maissa ja me hypättiin kyytiin. Siilinjärvellä jäimme kyydistä ja hyppäsimme reissukaverin kyytiin. Ajelimme Joensuuhun morottamaan kasvattajaa ja matka jatkui vain parin pysähdyksen taktiikalla rajalle. Tällä kertaa pisteet meno- ja paluumatkalla Venäjän tullille hommien sujuvuudesta ja jonojen nopeasta purkamisesta. Suomen tullissa saatiin jonotella muutamakin tunti tullessamme takaisin.

Olimme perillä hotellilla illalla kymmenen maissa. (Venäjällä kello on tunnin edellä.) Äkkiä puhelin wifiin ja ilmoittamaan läheisimmille ihmisille, että hengissä ollaan Pietarissa ja hyvin menee! Kyllä siinä matkan varrella Pietarin horisonttia katsellessa monttu aukes tällaisella pikkukylältä lähtöisin olevalla ihmisellä..

Perjantai meillä oli pyhitetty Katariinan palatsin ihmettelylle, levolle, ja koiran trimmaamiselle. Pesin Reskon torstaiaamuna ennen reissuun lähtöä ja koira meni lopulta kehään ilman uutta pesua tai föönausta. Luomuna voittoon, siis!

Lauantaina suunnattiin kansainväliseen ”Nevskiy Winner” koiranäyttelyyn Expoforumille. Paikka oli VALTAVA. Siis VALTAVA. Ja valtavan hieno. Jäi messari toiseksi äkkiä.. Kehäkin oli varmaan viis kertaa suurempi, kuin esim. Harstadissa ikinä. Ja matot niin, että kun koiraa liikutti niin koko matkan sai juoksuttaa matolla, eikä tarvinnut liukastella. Pisteet siitä!

Tuomarina meillä oli italialainen Alberto Cuccillato. Tältä herrasmieheltä ei hymyä irronnut ja meinasi siinä omakin hymy hyytyä, kun koitin miettiä, että mitähän miehellä mielessä pyörii.. Ensimmäinen ja ainoa kysymyksensä oli, että kuinka vanha koira on. Kerrottuani, että 5-vuotias, sanoi hän hämmästyneeseen sävyyn että ”5 YEARS??” – ja tässä kohti mulla juoksi taas mielikuvitus ihan omia polkujaan ja aattelin, että eiköhän meidät naureta kehästä ulos jollain verukkeella. Mulle ei koskaan selvinnut, että mikä siinä iässä häntä hämmästytti, mutta aika pian valkeni se, että tuomari kovasti Reskosta tykkäs. Kävipä hakemassa pöydältään kännykänkin kesken kaiken ja otti Reskosta kuvia. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs: ”Excellent type, correct body, excellent t.l., lisää epäselviä lyhennyksiä, correct coat, moves well.” Tästä hyvästä Reskolle ERI SA AVK1 PU1 ROP SERT RKF-SERT CACIB NEVSKIY WINNER 2018 & RKF-valio! Jalat hyytelönä kompuroin pois kehästä hymy kasvoillani. Reskon kehäkäytös oli maton nuuskuttelua lukuunottamatta tosi hienoa ja se käyttäytyi todella aikuismaisesti ja maltillisesti kun tuomari sitä tutki ja malttoi seisoa. Kehän reunalla pyöri yksi käppänänarttu torttu tuhannen turvoksissa, joten annan ne nuuskuttelutkin viisvuotiaalleni anteeksi. On sillä nykyään kuitenkin ihan erilailla järki päässä kuin nuorempana. Ei hävetä reissata maailmalla tällaisen tyypin kans. Ryhmiin ei jääty, koska haluttiin näyttelypäivä nopeasti pakettiin ja kojujen kautta hotellille pötköttämään.

Sunnuntaina kierreltiin reissukaverin kanssa Pietarin keskustaa. Kuljettiin metrolla ja bussilla ja selvittiin kaikesta oikein kunniakkaasti! Hitsi kun tuolla Venäjällä lukee kaikki vaan kyrillisillä kirjaimilla, eikä mulla ole paljoakaan muistissa lukion kahdesta venäjän kielen kurssista. Mutta kun muutaman jutunkin muistaa, niin kaikesta selviää kyllä. Ja aina voi ja kannattaa kysyä neuvoa, jos ei jotakin ymmärrä. Ainakin nuorempi väestö Pietarissa puhui ihan hyvää englantia, vaikka vanhemmat henkilöt eivät juuri englantia puhukaan. Bussissa kommunikoitiin yhden paikallisen kanssa ihan hänen iPhonen kautta Google translatella. 😀

Kaiken kaikkiaan tästä reissusta jäi käteen hirveä Pietarikuume. Näin paljon, mutta niiiiin paljon enemmän jäi näkemättä. Tuonne täytyy kyllä päästä palaamaan hellun kans ja ihan ilman koiraa. Upea kaupunki. Venäjällä kaikki upea on niin käsittämättömän upeaa, ettei mikään kuva tai video anna oikeutta. Ja toisaalta surkeus on sellaista surkeutta, ettei tällainen hyvinvointivaltiossa elävä ihminen osaa edes kuvitella.. Mutta matkailu tosissaan avartaa ja näin ne ennakkoluulot hälvenee!

Kuvassa oikealla Reskon kasvattajalta yllätyslahjaksi saatu taideteos, joka on Martina Kaprálkován käsialaa. Sama kuva on painettu myös vuoden 2019 Schnauzer Calendariin. www.dalaj.cz | Kiitos Martina! ❤