RTK2 REKKU!

AD RTK2 C.I.B POHJ FI SE NO EE RU MVA Wanhan Purolan Wallstreet

Uskomaton tapahtui, kun uskaltauduin tänään rallykisoihin (toissapäivänä 5 vuotta täyttäneen!!) Reskon kanssa! Ihan yllättävän kovat traumat sain kai edelliskisojen tempauksesta, kun Rekku siellä otti ritolat radalta ilmavainun perässä. Olo oli NIIN epävarma, ettei mitään rotia. Resko on viimeksi treenannut rally-tokoa kesällä, kun treenattiin ryhmässä. Minä reväytin vasemman olkapääni maanantaina niin pahasti, että määrättiin tulehduskipulääkkeiden lisäksi kantoside ja fysioterapiaa. Kaikki ainekset kasassa unohtumattomaan kisapäivään siis!

Tuomarina tänään uusi tuttavuus Iiris Harju. Rata oli ihan mukava, ei houkutusta eikä mitään juosten tai hidastellen tehtäviä juttuja. Että ei muuta kuin tiukka etukeno heti lähtökyltiltä, ja äkkiä maaliin! Kyllä mietin taas aamulla, että miksi teen tämän itselleni. Vatsa ihan tuhannen sekaisin, piti kamalaa mouruääntä koko päivän, pulssi hakkas tuhatta ja sataa ja välillä piti hallilla ollessa ottaa tukeva asento läheltä maan pintaa (hallin lattiaa), etten korkealta kuukahda, jos heikotus yltyy liian kovaksi. Mietin sitäkin, että olis varmaan aika noloa jos tulis hylky ohjaajan pyörtymisen tai oksentamisen vuoksi. 😕 😐 😀

Resko taisteli tiensä lähdöstä maaliin, huolimatta kohmeisesta ja kuolemanpelkoisesta ohjaajastaan. Siitä Reskolle täys kymppi! Kun Resko radan aikana pari kertaa tiputti kontaktin, olin aivan varma, että se on menoa nyt. Tuomari neuvoi rataan tutustumisessa, että ”tällä kyltillä sitten hengitätte vaikka rauhassa ulos, ennen kuin jatkatte seuraavalle”. Huomasin radalla, että kyseiselle kyltille päästyämme minä puuskutin ja mietin mielessäni vaan että ”nyt hengitän sisään, sisään, sisään, ulos, ulos, ulos..” Taisin viimeksi kisatessa olla jotenkin vähän liian varma ja rento, kun jo parin kyltin jälkeen aloin silloin aatella, että täähän menee mukavasti, täältä tullaan RTK2! Sitten koira teki jotakin, mitä ei oo tehnyt, enkä tosissani sitä osannut ees pelätä, kun se puolivälissä rataa nosti nenän ilmaan ja lähti laukkomaan ulos radalta huudoistani huolimatta. No ei ainakaan ollut pelkoa siitä, että olisin tänään heittäytynyt aivan vallan rennoksi ja autuaaksi. 😀 

Lopullinen tulos AVOHYV 76/100p –› RTK2!

Kaks kymppiä lähti ylimääräisistä istumisista, ilman niitä oltais saatu aika hurjat pisteet (96), mutta niin on tiukassa tuo seuraamisen pysähtymisestä johtuva istuminen snautserin selkärangassa, että ei mahda mitään. Onneksi pisteillä ei sinänsä tässä lajissa oo mitään väliä, kunhan saa 70p joka oikeuttaa hyväksyttyyn tulokseen. Ja kolmen hyväksytyn myötä tulee luokkanousu.


Video tältä päivältä.

Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi. – Muumipappa

blogiinkukukulu kopioNiin paljon kerrottavaa, niin vähän aikaa! Käytiin tuossa jotakuinkin kuukausi sitten Rekusterin kanssa rally-tokokisoissa. Ne meni aivan upeasti siihen saakka, että Resko otti ilmavainun ja häippäs radalta kesken suorituksen. Hetken kiukutti ihan luvattoman paljon, otti päähän, hävetti, sitten alkoi jo naurattaa. Katsottiin videolta kuinka snautseri ”lipeää käsistäni” ja minä karjun perään naama punasena. Ei auttanut karjuminen eikä mikään, näin vain horisonttiin kaikkoavan snautserin peräpeilin.. Kyseessä oli siis meidän ensimmäiset ja ehkä hetkeen viimeisetkin ulkokisat. Oli tosi tuulinen ja kylmä sää, eikä Resko ollut ainoa kisaaja jonka nenään tuuli toi hyviä hajuja. Aika epäselväksi jäi, että mikä haju se sitten oli, mutta pääasia lienee ettei tässä käynyt kellekään kuinkaan ja ladattuani videon facebookkiin, se nauratti monia muitakin kuin vain minua ja poikaystävääni. ”Lajin helppous viehättää..” Leuka rintaan ja kohti uusia seikkailuja, johan tässä on keretty seuraavat kisat katsoa kalenteriin. Ihan harmittavan vähän on nyt ollut kisoja täällä päin, mutta jospa asiaan tulisi muutos kevään myötä. Yhden hyväksytyn tuloksen päässä ollaan nimittäin voittajaluokasta ja RTK2-koularista. Ja nyt kun vuosi 2019 tuo tullessaan vielä snautseriystävällisemmät säännöt rt-kisoihin (mm. käytösruutu poistuu) niin kyllähän me vielä koitetaan lajissa edetä!

Asiasta kolmanteen, käytiin Rekun kanssa perjantaina 12.10. suorittamassa Oulun SPL:n järjestämä AD-koe Virpiniemessä. Kokeessa siis koira juoksee pyörän vierellä 20 kilometrin matkan noin 12-15km/h tuntivauhdilla. Snautserille tuo on aika tiukka vauhti, kun koko koe alunperin on kai kehitetty saksanpaimenkoirien testaamiseksi ja niiden ravivauhtiin sopivaksi mitoitettu. Resko olikin pienin osanottaja ja tuomarimme Reijo Kojo puhutteli sen pikkukoiraksi ja kysyi ennen koetta, että onkos tämmönen pikkukoira ennen juossut kahtakymmentä kilometriä? Minä blondi luulin, että hän puhuu ylipäätään snautsereista, ja vastasin, että ”nooo en mie tiiä” ja siitähän tuomari huvittui, kysyi että eikö tämä ole sinun koirasi vai miten niin et tiedä? 😀 Minä siinä änkytin että hupsista joo, siis ei ole tämä nimenomainen koira juossut tuollaista matkaa ennen, mutta jospa tämän illan jälkeen voisin sanoa että on juossut. Ja niin se poika kuulkaa pisteli menemään 20 kilometrin verran sellaista liitoravia ja välillä laukkaakin, ettei oo ennen nähty. Juoksuosuuden jälkeen oli lyhyt tottis, joka sisälsi meidän tapauksessa vaan seuraamista ja täyskäännöksen. Tuomarin sanoin Resko oli 20 kilometriä juostuaankin vielä ”täysissä sielun ja ruumiin voimissa” ja sen kyllä allekirjoitan, hyppi niin törkeästi vielä seuruussakin ylöspäin kieli poskella, intopinkeänä, suorastaan rasittavuuden partaalla.. 😀 Ei väsytetä snautseria siis juoksemisella ei. Tietääkseni Resko Niska on ainoa musta snautseri kymmeneen vuoteen, joka Suomessa on tämän kestävyyskokeen suorittanut. Mutta en pistäisi päätäni pantiksi, sen verran hankalaksi oli tehty tuo tulosten hakeminen SPL:n järjestelmistä.

Ja vielä loppukaneetiksi sellainen toteamus, että me asutaan nykyään omassa kodissa! Muutimme viikonloppuna melkein tuplasti edellistä (vuokra)asuntoamme suurempaan rivitalokolmioon, joka on kyllä monelta kantilta katsottuna aivan unelmakoti tällaiselle koiraharrastajalle. Olo on vieläkin vähän epäuskoinen, että niinkö tämä voi edes olla totta. Muutimme ”metsän keskeltä” järven rantaan, tästä on alle viisi kilometriä Oulun keskustaan ja silti tämä nimenomainen asuinalue on ihanan rauhallinen ja luonnon ympäröimä. Me kyllä tykätään. Koirat ovat ottaneet muuton tosi kivasti tälläkin kertaa ja yksinolotkin menevät ihan mukavasti ilman turhia huuteluita. Eilen ensimmäisenä arkiaamuna oli ensimmäiset pari tuntia haukuttu Reskon toimesta vahtihaukkuja, mutta latasin sitten Digital Dogsitterin kokeiluversion ja äänitin siihen ääniviestiksi sellaiset terveiset, että jos Resko alkaa haukkua niin läppärini sitten muistuttaa Reskoa pitämään suunsa supussa. Ja se on nyt ainakin parina päivänä toiminut aivan ihmeellisen hyvin, eilen oli Resko haukahtanut päivällä neljä kertaa neljän ja puolen tunnin aikana ja tänään aamulla yhden kerran. En siis vielä uskalla huokaista helpotuksesta, mutta aika hyvältä näyttää ja Reskonkin tapauksessa kyse ”onneksi” on vahtimisesta, eikä niinkään yksinolon vakavammista ongelmista kuten vaikka eroahdistuksesta. Toki se on vielä herkillä muuton myötä ja varmaan ottaa aikansa kun se oppii tämän ympäristön normaalit äänet ja sen, etteivät ne kaikki vaadi snautserin toimesta toimenpiteitä.

44542382_507522479754541_5817836853584283050_n43913096_102396834064821_1690007470320660720_n

Timanttinen kesä 2018

Meidän näyttelykesä päättyi viimeviikolla Viron kiertueeseen. Koirat oli ilmoitettu lauantaille Baltic Winneriin ja sunnuntaille snautserierkkariin. Matkaan lähdettiin taas Nathalien kanssa ja takapenkille napattiin vielä meidän kaveri Henna, jolla on joskus blogissakin nähty junnuikäinen Väinö-niminen kääpiösnautseri.

Baltic Winnerissa ensin kehävuorossa oli Väinö, josta tulikin kertaheitolla BaltJV-18! Lisäksi rotunsa paras junnu ja serti taskuun. Huhhuh, ei siis tarvi ihan tyhjin käsin lähteä ajelemaan kotiin päin! Sitten kehään meni Kasko, joka ERI VAK4. Tuomari tykkäsi vähän Kaskoa näyttävämmistä uroksista, joten erin saaminen oli valtava helpotus ja skoolattiin sillekin illalla. Kaskon jälkeen vein kehään Reskon: ERI SA VAK2 PU4 SERT VARACA –› EE MVA!! Ihan mieletöntä!! Kyllä tätä alkaa olla jo itelläki vaikea sisäistää, että Reskolla on ollut näin uskomaton näyttelykesä.. pelkkää eri sa:ta ja sertit joka maasta, missä on vierailtu. Aina ei tarvi tosiaan ees olla ykkönen, riittää kun on ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan” ja tosiaan saa sen SA:n 😀 Meillä kävi tuuri, kun kaikki muut urokset olivat jo Viron muotovaliota! Nathalien koirillakin meni upeasti, kun molemmille pennuille ”Baltic Puppy Winner” -tittelit ja pentujen Pieta-äidille ERI. Lauantain kääntyessä iltaan taidettiin kaikki ihmetellä, että mites tässä näin kävi.

KakejaVane
Kasko ja Väinö serteineen!

Sunnuntai aukeni sateisena, enkä edes pessyt koiria kehään. Erkkarissa oli omanlaisensa tunnelma ja oli ilo viedä koiria esille. Tässä vaiheessa sitä ajatteli että kaikki on jo saatu mitä toivoa voi, ja tästä vois lähteä jo kotimatkalle sietämätön kestohymy naamalle juurtuneena.

Ensin kehään meni Resko, jolle ERI SA VAK1 PU2 ja sertiäkin tarjottiin, mutta ei me enää tarvittu. Arvostelussa kehuttiin Reskon kokoa ja mittasuhteita ja päätä ja korvia ja erinomaista karvaa ja trimmiä. Noottia tuli suorahkosta lavasta ja lyhyestä askeleesta. Erityisesti maininta erinomaisesta trimmistä ja karvasta lämmitti sydäntä, kun itse koirani aina näyttelyihin laitan. Kaskon kehäkäynti olikin sitten aika ainutlaatuinen kokemus.. Tuomarin mielestä Kaskon karva oli (siis varsinkin jaloissa) liian mustaa ollakseen ”natural”. Kertoi ääneen epäilevänsä minun värjänneen koiraa. Olin aivan shokissa.. kunnes lopulta keräsin itseni ja sain sanottua, että koirasta voi ottaa heti mitä vain testejä, sitä ei varmasti ole millään tapaa manipuloitu vaan koiralla oikeasti on tämän värinen ja -laatuinen karva.. Olisin ilomielin antanut tässä tilanteessa sen karvanäytteen, koska tällainen ääneen epäily/syyllistäminen ottaa mulla kyllä luonteen päälle, kun mulla koirat elävät niin pellossa ja niitä laitetaan näyttelyihinkin niin minimaalisesti – ikinä ei ole karvaan tököttejä laitettu tai mitenkään doupattu! Kaskollekin kuitenkin karvasta huolimatta tai sen vuoksi ERI SA VAK2 PU2 SERT –› EE MVA! Itkua pukkasi, kun kehästä poistuttiin. Minä jo kuvittelin kuinka meidät diskataan ja viedään vankilaan ja hätiköin että ei kai koiran tuloksia voi mitätöidä ilman testejä, että kai ne testit nyt herrantähden otetaan! No, ei otettu, mutta serti tuli!

Erkkarissa Hennan Väinö VSP jun, pu3 ja toinen junnuserti! Vau!! Nathalien pennut olivat tänäänkin rop & vsp ja Pieta-mammalle eri.

palkintoalttari
Yks reissu ja kaksi uutta muotovaliota. Ei tarvi lähteä toiste!