Kuukausi kului

Niin siinä vain kävi, että kuukausi kului. Kokonainen Amoriton kuukausi. Kuukauteen mahtuu tuplasti enemmän Amorittomia päiviä kuin kymmeneen vuoteen.

Amor helmikuussa ’12

Reskon kanssa on matkustettu linkkarilla (meni muuten erittäin hyvin!), kuljettu keskustassa, etsitty uusia lenkkeilyreittejä ja muisteltu menneitä. Suunniteltu tulevaa. Nähty kavereita. Vaikka lenkkeily tuntuu vähän ”puolikkaalta” vain yhden hihnan ja koiran kanssa, on tässä silti puolensa. Minusta oli niin mukavaa olla vaan yhden koiran omistaja Amorin kanssa 10 vuotta. Siinä kerkeää omistautua sille ainoalle erilailla ja huomaa monia juttuja, mitä ei muuten edes ajattele. Me on opeteltu uusia temppuja ja koitettu saada hihnakäytöstä taas ruotuun. Reskon mielestä olis niin kivaa vetää silmät päästä pullistuen ja öhisten muita koirakoita moikkaamaan..
Jouluun on enää 10 päivää. Mulla loppui jo koulu tältä vuodelta ja kerkeän lomailla pari päivää ennen kassatätiksi ryhtymistä. Olen töissä joulun ja uudenvuoden ja ihan omasta tahdostani. Ylläksellä on jo korkeat hanget ja pakkasta, joten odotan aika malttamattomana sinne lähtöä! Ensiviikolla sitten 🙂
Ainiin ja viikko sitten oltiin Laihialla häävieraina. Resko lähti mukaan, kuinkas muutenkaan. Hotellissa se nukkui yönsä sievästi, mutta näytti kertaalleen kuinka tosissaan snautseri ottaa itsensä ja minun puolustamisen uhkaavan oloisessa tilanteessa. Resko ei väistä senttiäkään, ei peruuta eikä niiaa – se seisoo ihan varpaillaan hihnan mitan edessäni isolla äänellä haukkuen ja tempoo uhkaajaa kohti, koko selkäharjaksen karvat pystyssä sojottaen. Rohkea junnu, muuttuu Hessu Hoposta ihan toiseksi koiraksi tommosessa tilanteessa!
Resko ”joutui” samalla reissulla myös kokemaan ilotulituksen. Se oli porokoiran kanssa autossa, kumpikin omissa häkeissään, kun ulkona alettiin paukutella. En tiennyt koko hommasta etukäteen, joten saatoin sitten vaan mennä autoon istumaan ja Reskolle henkiseksi tueksi. Minua Resko ei tosin näyttänyt tarvivan – niin lunkisti se otti päällämme rätisevän ja räjähtelevän valoshown. Siis ihan 110% paukkuvarma tämän viikonlopun perusteella.

Kesätöitä

Olen viikot 24-26 töissä Tornion kennelkerholla, tänään oli ensimmäinen työpäivä. Onhan se fyysisesti raskasta työtä, mutta onneksi ”työpari” on mukavaa seuraa – niin ei työkään tunnu niin työltä. Tämän päivän saldona kuitenkin Kipeä selkä, kädet kyynärpäitä myöten maaliläiskissä jotka lähtevät vain kulumalla ja hiuksissa maalia. Olen siis kolme viikkoa töissä, työhön kuuluu maalaamista, siivoamista, kisojen järjestelyä (TORKK järjestää agilityn SM-kisat viikonloppuna!) ja vastaavaa. Ajattelin kysyä töistä määräävältä, että saisiko koiran ottaa jonain päivänä hallille mukaan.. jos vaan viitsin. =) Mukavalta vaikuttavaa työtä, saa nähdä kuinka jaksan! Tänään jo nukuin kotimatkan autossa ja heti kotona – kunto on aika heikko?

Amorin kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja opeteltu etutassuilla seisomista. Poika ravailee kevyesti, ilman mitään merkkejä väsymyksestä, sellaisen 5 kilometriä pyörän vierellä ja on mukavaa nähdä miten koira tykkää kun taas talvilevon jälkeen pääsee erilailla liikkeelle. Etutassuilla seisomisessa ollaan edetty siihen vaiheeseen, että Amor peruuttaa ~30cm korkean kirjapinon päälle niin että seisoo etujaloillaan ja sen lisäksi pari kertaa ollaan ehditty jo kokeilla suoraa seinää vasten ja kyllähän tuo etujaloilla seisoo! Uskomatonta mutta totta, oma kankikaikkoseni taipuu vaikka mihin asentoon kun puhutaan ruuasta. Seuraavaksi meillä on tähtäimessä seuraamisen opettelu – hitto! Minähän sen tuolle opetan vaikka se jäisi viimeiseksi teokseni.. hullun hommaa, mutta periksi ei anneta!! 😀


Amor noin vuosi sitten

“Mitä meninkään tekemään?”

Otsikko hienosti Antti Tuiskun erästä kappaletta siteeraten. Aloitin tänään aamulla (lintsasin koulusta..) uuden tempun opettamisen, tassulla kuonoon koskemisen. Pistin kumirinksulan partaan ja Amor sitä tietysti tassulla koski kun yritti saada sen pois. Tein näitä harjoituksia noin 20 naksautuksen verran ja otin sitten kuminauhan pois, jännityksellä jäin katsomaan mitä koira tekee. No jatkoi tassulla naamaansa mäiskimistä! Ja onko hankalaa arvata mitä tuo tarjoaa nyt kokoajan? Istun koneelle, niin se tulee tuohon seisomaan ja nostaa tassun kuonon päälle.. Ei jessus, nämä on niitä hyviä esimerkkejä Amorin ja koirien yleensäkin oppimiskapasiteetista! Idean tajuamiseen meni yksi päivä ja nyt se tekee sitä kuin olisi aina tehnyt.
Toinen huvittava on peruuttaminen (”pakki”). Olen sitä yrittänyt parantaa viimeaikoina, kun ennen se on jäänyt pariin askeleeseen. No nyt kun yritän sanoa että istu tai vaikka maahan – niin mitä tuo alkaa tekemään? Peruuttaa häntä heiluen monta metriä niin kauan että seinä tulee vastaan. Ei hyvää päivää.