Syksyn tuntua ilmassa

fbimg_1883

Kuulumisten päivittelyä ajan tasalle! Kuun vaihteessa Rekun vasen korva otti ilmeisesti itseensä korvakarvojen nyppimisestä ja sen kanssa käytiin eläinlääkärissäkin toteamassa että ei oo juuri tulehtunut, ei oo paha, ehkä ihan aavistuksen punertaa kun sörkitään. Otettiin tietenkin näytteet ja kaikki ja vasemmasta korvasta löytyi yksittäinen hiiva, mutta lääkäri painotti että se ei ole merkityksellinen löydös (lääkärin sanoin  tämä oli muuten ”vähän turha reissu, varmaan siitä ihan putsaamalla hyvä tulee”). Saatiin mukaan CerumAuralia ja sillä putsailtiin, hyvä tosiaan tuli. Kunnes loppu se hyvänä oleminen. Välillä tämä samainen korva on siis yhä punerrellut ja ehkä siinä vieno tunkkainen hajukin vieraili. Soittelin meitä hoitaneen eläinlääkärin lisäksi kolme muuta eläinlääkäriasemaa läpi ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että katso vielä kotona, huomaat kyllä jos se oikeasti tulehtuu, hoida kotona. Korva siis ärtyy helposti, mutta ei varsinaisesti vaivaa koiraa vaan enemmänkin minua. Kinkkistä, sanoisin.. Nyt ostin kaverin suosituksesta apteekista AniVox-nimistä huuhdetta, että kokeillaan sitäkin. Saapa nähä. Minun hermorakenne ei kauaa kestä tämmöstä sompailua.

Korvahommien lisäksi meille kuuluu onneksi muutakin! Käytiin pari viikkoa sitten viikonloppureissulla Lapissa, appivanhempien luona heidän mökillään. Reissu meni hyvin ja kyllähän tuola Lapissa ollessa omakin mieli ja sielu lepää ihan eri tavalla kuin täällä kotona. Ihan parasta istahtaa mättäälle keskellä ei mitään ja olla hiljaa. Kun et kuule mistään mitään liikenteen melua.

Harrastusrintamallakin on tapahtunut jotain. Kesäkausi loppui, joten viikottaiset rallytoko- ja tokotreenit jäivät pois. Ryhmäpaikka tokoon jäi yhden talkoopisteen päähän (kyllä, harmittaa) mutta saatiin lohdutuspalkintona onneksi paikka seitsemän kerran tokokurssille, jonka pitäisi valmistaa meidät kisoihin. Viime viikolla oli ensimmäinen kerta ja mulla meinas mennä jalat veteläksi kun mulle selvisi, että kurssin vetäjä on ihan oikea tokotuomari. Iik. Ja kaikki muut kurssille osallistujat ovat enemmän oikeita pk-koiria – belgi, aussie, kelpie.. Vaan kun mentiin esittelemään meidän seuruuta koutsille ja hän aikansa katseltuaan sanoi, että ”älä muuta tosta mitään” niin kyllähän mulla varmaan levisi varovainen hymy koko naamalle. Tehtiin myös paikkamakuuta tässä uudessa oudossa ryhmässä ja Resko oli valtavan hienosti ja makasi siellä rivissä ihan coolina. Vaikea uskoa, että kyseessä on sama koira joka vielä pari vuotta sitten pyöri trombina kentällä liinan päässä ja räyhäsi muille koirille. Vitsit. Täydellistä ei olekaan, eikä minun tavoitteet ole EVL:ssa, mutta piru kun oon ylpeä siitä missä nyt ollaan kun ottaa huomioon mistä on lähdetty. Hyvä Resko!!

Kaskon kanssa meillä alkoi agilityilyt mölliryhmässä ja Kakkis on varsin pätevä ja tekevä treenin määrään nähden! Niin erilainen kuin edeltäjänsä Amor, mutta niin makea pieni rakettispagetti. Kuumuu radalla (viime kerralla haukahtikin pari kertaa, josta kyllä sai palautetta, koska mie en haluaisi radalla haukkuvaa koiraa..) ja kestää toistoja ja on aina yhtä innoissaan. Etenee radalla formulan tavoin, kun taas Amor oli pikemminkin sellainen tasaisen varmasti eteenpäin puksuttava juna. Oloni on suurimman osan ajasta ihan kädetön. Niin kuin ei ikinä ois ennen agilitykoiraa ohjannut. Mutta kyllä me täältä noustaan, ilmoitin Kaken jo mittaustilaisuuteenkin!

Ja Reskon ilmoitin AD-kokeeseen ens kuussa. Saa nähä miten käy.

Toukokuun kuulumiset

Pitkäaikainen ystävämme Jonna kävi Torsti-basenjin kanssa perinteisellä lomareissulla täällä Oulussa meidän luona. Kiitos Jonna kun kävitte, se oli epäilemättä tähänastisen kesän paras viikonloppu! Kerettiin kierrellä hiekkakuopat useampaankin otteeseen ja käydä merta moikkaamassa. Oli ehkä vähän turhankin kuumat kesäsäät snautsereiden makuun..

img_0282

Lauantaina käytin sitten piiiitkästä aikaa molemmat koirat kehässä lähinäyttelyssä (kiitos vaan, sisko) Iissä. Kasko ERI VAK2 ja Resko ERI SA VAK1 PU2 & FinnSieger-piste! Heräsin tähän FinnSg-juttuun aika myöhään, oikeastaan vasta tänä vuonna. Nyt käytiin ensimmäistä kertaa FinnSg-tuomarilla (erikoistuomari) ja vastoin odotuksiani se olikin Resko, joka SA:n myötä sen pisteen sai – Kasko jäi tällä kertaa ilman 😀 Laitan poikien arvostelut alle. Tuomarimme Ilona Onsten-Schenk oli ihastuttava rouva, jolle veisin koirani milloin vaan uudestaankin. Ärräpäitä joskus päästellyt Kaskokin vaan heilutteli häntäänsä, kun hampaitaan tutkittiin. Huh, mikä helpotus! Hieno (pitkä) näyttelypäivä, jonka jaksoin katsella loppuun asti.

Reskon arvostelu:
4 years. Good in size. Square. Medium long & strong head. Very good topline, underline & croup. Could have more angulations in rear. Excellent harsh coat. Could have more drive behind. ERI SA VAK1 PU2

Kaskon arvostelu:
Good in size, square body. Medium long head, skull nearly flat, nice eyes. Medium angulations in front. Could have little more forechest. Very good topline, hindquarters & structure of coat, however a little little short. Moves loose in front. ERI VAK2

Näyttelykuulumisten lisäksi pitää kirjoittaa ylös myös ryhmätreenit tokon ja rallytokon osalta. Kävimme viime viikolla ensimmäistä kertaa rt-treeneissä ja me oltiin Reskon kanssa ihan kamalia molemmat 😀 Resko häsläsi ja sääti ja haahuili ja minä olin ihan pihalla myös. Hetken hävetti, sitten huvitti. Onneksi tämä ei ole kisoissa ollut tällaista säätöä.. Tokotreeneissä ollaan keretty katsella luoksepäästävyyttä (ei ongelmaa), paikalla makuuta (tarvii treenata lisää sitä koiran luokse palaamista, ettei snautseri nouse ennen käskyä istumaan sivulle), kaukoja (Reskolla on tosi näyttävät, mutta vielä pepun pompahtelun osalta epävarmat siirtymiset – siis paljon lisää tekniikkatreeniä!), liikkeestä maahanmenoa (ei ongelmaa), liikkeestä seisahtumista (ei ongelmaa) ja luoksetuloa (ei ongelmaa). Kyllä tässä riittää koko kesäksi tekemistä..

Mainoskasvo Resko & kuulumisia treenirintamalta

toplinetexture

Kaks vuotta sitten joulukuussa käytiin Reskon kans reissu Helsingissä Mustin ja Mirrin kuvauksissa. Tänä keväänä tuli ulos uusi turkinhoitosarja Toplineg ja siellä näkyykin Toplinen mainoksissa tuttu musta snautseri.. Se reissu oli aika uskomaton: 15h yöjunalla Kolarista Helsinkiin ja 15h yöjunalla Helsingistä takasin Kolariin saman vuorokauden sisällä. Helsingissä oli älyttömän karsea räntärapakeli ja koira kastui ja sotkeentui korvia myöten. Suihkua ei ollut, eikä fööniä tai mitään. Talouspaperilla kuivaten ja kammalla karvoja oikoen laitettiin Resko pikaisesti kuvauskuntoon. En olisi ikinä uskonut, että niistä kuvista tulee yhtään julkaisukelpoista materiaalia 😂🙈 Ja näin jälkikäteen kuvia katsoessa Reskolla on sentti tai kaks liikaa karvaa alalinjassa ja koira näyttää tankkerilta – siis ikinä et tule valmiiksi trimmaajana, aina on uutta opittavaa. Mutta ne on elämässä pikkujuttuja. Uskomattomiin seikkailuihin on tämä koira minut johdattanut näiden neljän yhteisen vuoden aikana. Ja se uus Toplinen Texture -shampoo toimii ainakin snautserin karvassa kuin unelma, jää meillä käyttöön. Karva näyttää ja tuntuu todella hyvältä, toimii karkeaan karvaan just niinkö pitää, kestää pestä vaikka näyttelyä edeltävänä iltana eikä karkean karvan tekstuuri katoa. Suosittelen kokeilemaan! (Eikä muuten oo maksettu mainos!)

Ja tuleva kesä vaikuttaa muodostuvan aika koiramaiseksi. Ehdin jo niellä pettymykseni, kun kuulin että ryhmäpaikkoja ei irronnut. Ei tietenkään, kun en ole tuntiakaan talkoillut – ihan arvattavissa ollut juttu ja tosi ymmärrettävää. Eilen tuli kuitenkin sähköposti, jossa kerrottiin meille auenneesta ryhmäpaikasta tokoon! Hehkutin innoissani kaikille fb-kavereille, että eipä jäätykkään ilman tekemistä. Tänään hullu tuuri jatkui, kun tuli toinenkin sähköpostiviesti. Nyt meille on ryhmäpaikka myös rally-tokoon (avo-voi)?! Ja ovat onneksi eri päivinä, eivätkä ihan peräkkäinkään. Tällä tuurilla olis melkein kannattanut lototakkin!

Käytiin muuten tänään koeajamassa minun uusi maastopyörä Oulunsalossa metsäteillä. Kakkis kirmaili vapaana ja Resko veti minua Kainpon Combi Plus-adapterin ja muiden vetovehkeiden avulla. Paikoitellen oli vielä tosi märkää, mutta vitsit kun olikin kivaa hommaa. Mennään varmaan pian uudestaan! (Ja pian saan varmaan punkkimyrkyttää pojat, oli meinaan sen verran märkää ja sulaa merenrannassa ja pelloilla.)