Reskosta Tanskan muotovalio!

Bornholmin reissu meni todella hienosti! Mehän lähdettiin Reskon kanssa Oulusta keskiviikkona Tornion ja Haaparannan kautta bussilla Uumajaan siskoni luokse. Uumajaan päästyäni oli matkustamista julkisilla takana jo jotakuinkin kaksitoista tuntia. Uumajasta matka jatkui torstaiaamuna siskoni kanssa hänen autollaan Ruotsin halki ajaen. Pysähdeltiin parin tunnin välein koiria ja itseämme liikuttamaan (ja minä Reskoa singuttelin joka tauolla) ja syöttämään. Yövyttiin hotellissa. Perjantaina ajettiin vähän lisää ja matkattiin lautalla Ystadista Rønneen. Oltiin siis lopultakin Tanskassa!

matka.jpg

Bornholmin saari on kaunis. Eteläisessä Ruotsissakin on todella kaunista. Tykkäsin maisemista ja säistä. Yöpaikan löytäminen oli oma projektinsa – saarella ei nimittäin harrasteta pahemmin kunnollista kyltitystä. Kun lopulta majapaikka löytyi, sieltä sanottiin että onkin täyteen buukattu. Itketäänkö vai nauretaanko? Meille oli onneksi sitten järjestetty majoitus, joka osoittautuikin siskoni varaamaa paremmaksi. 😀 Meillä oli ISO ja siisti perhehuoneisto, jossa me kahdestaan koirinemme sitten ihmeteltiin tarinan saamaa käännettä. Koirien lenkitykset tehtiin rantaa pitkin merta ihmetellen. Ilmasto tuolla tuntui ihan eriltä kuin mihin on kotona tottunut, se oli sellainen lempeän leuto ja vähän kosteahko.

Lauantaiaamuna lähdettiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Onneksi oli teltat ja kaikki mukana, koska sää muuttui äkkiä sateiseksi. Sentään ei ollut kylmä. 😀 Tuomarina meillä oli tanskalainen Jørgen Hindse ja mustia snautsereita paikalla viisi. Tuomari oli ihana ja sateesta huolimatta Reskokin esiintyi edukseen! Hitsi kun rupes jännittämään kun Jørgen liikutti niin paljon ja katsoi tarkkaan: liikutti yksilöarvostelussa ihan reippaasti ja sen jälkeen pu-luokassa yksin ja kaksin ja yhdessä ja erikseen ja ympyrää ja eestaas jne.. Pu-kehässä nuorempi uros rupesi värkkäämään liikkeissä ja tuomari joutui vaihtamaan meidän järjestystä, että saatiin molempien urosten liikkeet katsottua. Jännitti. Reskokin meinasi lähteä perseilyyn mukaan, kun nuorempi uros käyttäytyi narun päässä kuin villivarsa. Kyseinen nuorempi uros oli kyllä hieno, toki vielä kesken mutta ikäisekseen tosi hieno. Olis voinut kelvata mullekin. 🙂

Lopulta tuomari sai kuitenkin tehtyä päätöksen ja nosti Reskon ykköseksi, jolloin Reskon tulokseksi tuli ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT CACIB. Näin ollen Reskosta tuli Tanskan muotovalio! Laitan arvostelun alle:

BornholmArvostelu.jpg

Siskoni toiveesta jäätiin vielä edustamaan ryhmäkehiin ja saatiin Reskon kanssa juosta taas uudessa maassa ison kehän ympäri. Jatkoon meitä ei otettu, mutta onhan se aina upea fiilis päästä sinne muiden ROP-koirien joukkoon näyttämään rotua.

Kun lauantain kehäkäynti meni niin hyvin kuin meni, päätettiin me skipata sunnuntain näyttely kokonaan. Resko oli siis ilmoitettu molemmille päiville, mutta kun ajomatkaa oli niin pirun paljon ja mulla luvassa iltavuoro tiistaina, päätettiin me nousta lautan kyytiin heti sunnuntaina aamusta ja lähteä kohti pohjoista. Siskoni on melkonen sisupussi, ajettiin nimittäin koko päivä vuorotellen ja oltiin aamuyöstä perillä. Välillä toki pysähdeltiin muutaman tunnin välein koiria ja itseämme liikuttelemaan ja syömään jne. Yöllä pysähdyttiin myös hetkeksi sulkemaan silmiä, ettei ihan ”samoilla silmillä” sentään Bornholmista Uumajaan. Uumajasta mie matkustin sitten taas Reskon kanssa bussilla Haaparannan kautta Ouluun. Että olipahan reissu, mutta onneks tuli tehtyä!

Rallytokotreenit ruotsalaiseen tapaan + Kaskon jumeja

img_1001

Pohjustuksena kerrottakoon, että me olemme tällä hetkellä minilomalla siskoni luona Umeåssa, Ruotsissa. Sisko käy tiistaisin Kirppu-yorkkinsa kanssa UBHK:n rallytreeneissä Loboo-hallissa, ja koska siellä saa ”ensikertalainen” käydä kerran katsomassa ja kokeilemassa ilmaiseksi, lähdettiin me tietysti Reskon ja Kaskon kanssa mukaan!

Naureskelin mennessämme, että tämähän voikin olla Reskolle tosi hyvä juttu, kun sen kanssa on treenattu kunnolla viimeisen vuoden aikana vain niissä kolmessa kisassa joihin ollaan osallistuttu (3*alohyv=RTK1). Ja koska tiedostan varsin hyvin meidän naurettavan pienen treenimäärämme, en asettanut tälle illalle kovin korkeita tavoitteita. Jos saisin Reskon sisälle uuteen halliin hyvässä moodissa, selviäisin treeneistä ilman yhtään perkelettä tai retkahtanutta olkapäätä, ja saisin snautserilta kontaktin edes muutaman kerran, olisin tyytyväinen. Olen huomannut, että kun asettaa itselleen ja koiralle ihan inhorealistiset tavoitteet, lähtee todennäköisemmin kotiin hyvillä mielin ja saa myös enemmän onnistumisen tunteita. 😀

Resko oli ymmärrettävistä syistä hyvin innoissaan (lue: lentoon lähdössä..) kun pääsi sisälle halliin, mutta jo seuraavan sekunnin sisällä se ponnahti sivulleni perusasentoon kunhan kerkesin siltä sitä pyytää. Olin ollut aika turhaan huolissani siitä, ettei snautseria kiinnostaisi yhtään kuunnella minun juttujani – sehän tuntui suorastaan kerjäävän uutta käskyä ja ohjetta! Ensimmäistä kertaa kuulin sen tänään ääntävän turhautuneena, kun korjasin sen seuraamista, liekö ruotsalainen ilma saanut sen pään sekaisin. Snautseri kuumuu.

Kaiken kaikkiaan Resko teki tasoonsa nähden tosi hienoa työtä ja olin siitä monessa otteessa hirveän ylpeä. Seuratessa se kyllä tällä hetkellä edistää (välillä aika törkeästikkin..) ja paljon lisää treeniä tarvitaan vartaloapujen häivyttämiseksi, mutta muuten en keksi kauheasti valitettavaa. Se sieti vieressä leikkivät ja rähisevät koirat, kohti ja ohi juoksevat koirat, painostaen tuijottavan koiran ja isot ja pienet koirat ilman yhtään rähinää tai ärähdystä. Kertaakaan sen kontakti ei radalla rakoillut vieraiden koirien vuoksi, enkä joutunut roikkumaan sen hihnassa kaksin käsin. Uusia kylttejä tuli muutama: istu sivulle, askel oikealle, istu sivulle ja istu sivulle, käännös oikeaan, istu sivulle. Ja kaikesta siitä alkuhermoilusta huolimatta minulle tuli sellainen fiilis, että tässähän voisi päästää koiran hihnasta ja lähteä kokeisiin tekemään, kun koiralla on alusta asti näin hyvä työmoodi päällä. Aika moneen snautseriin taitaakin päteä sellainen juttu, että se työskentelee parhaiten tauon jälkeen. Reskon kasvattaja sanoi joskus, että Reskon emän kanssa kisatessa oli parasta pitää viikon treenitauko ennen kisoja – sama tuntuu pätevän Reskoonkin.

Kasko kävi myös tutustumassa Loboo-halliin ja sen kanssa keskityttiin vain kontaktiin ja yksinkertaisiin asioihin jotka se varmasti osaa. Siis kaukokäskyjä i-m-s, rauhoittumista, kontaktia, kieppejä molempiin suuntiin.. Enempää en voinut pyytää, kun se tuntui tulevan ulos nahoistaan nähdessään niin paljon uusia koiria joka puolella! Kevättä rinnassa kenties.

Viikonloppuna Kasko pääsi koirahierojan käsittelyyn ja omat arvaukseni osoittautuivat oikeiksi: Kasko oli jumissa vasemmalta puolelta edestä niskasta/lavasta ja oikealta puolelta takaa. Vähän epäselvää on vieläkin, että mikä tämän on aiheuttanut. Mutta hieronta auttoi selvästi hyvin pian ja nyt Kasko onkin viettänyt vähän tavallista enemmän aikaa Back On Trackin verkkoloimi päällään. Keväällä Kaskolta kuvataan selkä + lonkat + kyynärät, eivätkä odotukset niiden suhteen ole kovin korkealla. Jos ja kun vähänkään seuraa KoiraNetistä löytyviä käppänöiden selkätuloksia, niin tietää että tilanne on huolestuttava. Mutta mielestäni on silti parempi tietää myös niistä mahdollisista ikävistä asioista mitä koiran kroppa pitää sisällään, pystyy sitten toivottavasti paremmin pitämään huolen koiransa hyvinvoinnista ja terveydestä tekemällä esim. valintoja harrastusten suhteen. Kieltämättä jännittää aika kovasti.

Snautserin riiureissu Joensuuhun näyttää muuten tosiaan tuottaneen tulosta. Reskon kasvattaja (ja siis nartun omistaja) laittoi tänään rtg-kuvan josta saattoi hyvin laskea 11 pentua.. Aivan uskomatonta miten nartun kroppa sinkuu ja sopeutuu, näytti nimittäin olevan melkein kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä koiranpentuja! Toivottavasti kaikki menee synnytyksenkin osalta hyvin, me mennään tietenkin sitten pentujen kasvettua katsomaan niitä Joensuuhun.

img_1081E8880EDC-5039-40E7-AA44-D8DC1894442F

Treenikuvat suoraan videoilta, näistä näkyy paremmin kuin hyvin kuinka koira edistää ja ohjaaja ei handlaa tuota hihnan käyttöä 😀 mutta jos jotain positiivista, niin tulevissa kisoissa ei ainakaan lähde pisteitä siksi että ohjaaja kämmäilee narun kanssa!

En oo älykkö, en nero – mut rakkauteni polttaa ku habanero

Koirat ovat Umeåssa ja minä Oulussa, mitä on tapahtunut?

 
  
1. Sisko lellii koirat pilalle.. / 2. Kake sovittelemassa vauhtivaljaita, nämä oli aika hyvät.
3. & 4. Rekku ja Kake valvoivat vuorotellen siskoni unta, kun lääkärisisko oli päivystänyt koko edellisen yön. ❤
Me mentiin viikko sitten maanantaina Uumajaan siskoni luokse ja oltiin siellä kokonainen viikko. Koska ihana isosiskoni on oma-aloitteisesti ilmoittanut Reskopterin Vännäsin näyttelyihin ensi sunnuntaiksi, ajateltiin että no jätän Reskon sinne kun tulen itse täksi viikoksi (maanantaista torstaihin) Ouluun ratsastusleirilleni. Otan Kaken vaan mukaan. .. Juu-u. Sinne jäivät sitten molemmat 😀 en ole ikinä jättänyt koiriani näin öö vapautuneesti minnekkään, ihan vaan koska voin tehdä niin. Tänään on keskiviikko ja ratsastusta on jäljellä enää huominen aamu, ja olen jo varannut bussilipun huomenna illalla Tornioon, josta hyppään sitten perjantaina Haaparannan puolelta bussiin ja matkustan Uumajaan siskon ja snautsereiden luokse. Hirveä ikävä!
Ja miten jännää tämä onkaan ollut.. Tiedättekö, kun sinulla on koira jonka tunnet niin että tiedät mitä se tekee sinun kanssasi, mutta et voi luvata että se käyttäytyy yhtä siedettävästi myös muissa käsissä. Sellainen on Resko. Resko on tämän lisäksi myös vähän mammanpoika, ja reagoi ikäviin asioihin vatsan lorinoilla ja syömälakoilla. Onneksi sisko oli keksinyt viedä Rekun pitämään illaksi kunnolla kivaa kun Rekku oli mököttänyt vatsa kippuralla kylppärin nurkassa, ja samana iltana snautseri olikin alkanut jo syömään. Ja syönyt samalla vauhdilla myös Kaken ruoat – koska olihan sillä nälkä kun oli päivän paastonnut ja mököttänyt! Reppana.. Rekku on reaktiivinen, liikkeissään valoakin nopeampi ja sen kanssa saa aina pitää silmät auki, mutta osaa se olla myös maailman hellyyttävin kainaloinen. Kokoonsa nähden siinä on todella paljon koiraa, ja omaa äitiäni lainatakseni ”Resko on hyvin tuntuva koira”. Tulin niin onnelliseksi kun sisko lähetti mulle videon jossa Rekku noutaa palloa isolla niityllä auringonlaskussa 15 metrin liina perässään. Rekku näytti siinä niin onnelliselta. Ja se tekee minutkin onnelliseksi.
Sitten on Kake, ja Kake on vaan niin Kake. 
Jos kuvailin Amoria peruskalliokseni, niin Kake on sitten joku kehitysvaiheessa oleva peruskivikökkäre. Se on niin pikkuvanha ja hauska tyyppi, että vaikeaa edes sanoiksi pukea. Kuulemma lähtöni jälkeen Resko oli vähän nyyhkytellyt eteisessä ja Kake oli lopulta mennyt kärisemään sen sieltä liikkeelle, että hei haloo jatketaampa jo tätä elämää. Kake on SuperKasko, se on minun muruseni ja kaikkein tempperamenttisin ärripurri. Se tuijottaa pienillä mustilla (porsaan) silmillään suoraan silmiini ja näkee ja tuntee kaiken. Ja se haluaa aina hengittää samaa ilmaa – mitä likemmäs pääsee, sitä parempi. Mielellään ihan naama naamaa vasten ja sitten vaan tuijotellaan. Ja vaikka se on oikea lähihoitaja ja likikoira ja rakkaista rakkain, on se silti myös ihan omilla jaloillaan seisova aito käppänä, joskus rasittavankin itsepäinen kärmätti.

 
 
1. Resko ja Kasko päiväkävelyllä / 2. Kake, lelu ja sisko rannalla
3. Mahaongelmaisen Rekun eettiset lihat… / 4. Pojat rötvää sohvalla

Onnekseni pojat ovat käyttäytyneet kerrostalossa hyvin. Kuulemma audacity ei ole kertaakaan paljastanut mitään pahempia mölyämisiä (Rekku ilmoittaa postin tulon, mutta ei huutele siitä), eivätkä koirat ole pistäneet siskon kotiakaan uuteen uskoon (Reskon likaisia tassunjälkiä tai oksennusta olohuoneen matolla ei lasketa!).
Mikä helpotus.
Kasko ei ole muuten tätä ennen edes koskaan käynyt siskoni luona Uumajassa. Hyvä pojat ja kiitos sisko!!

Nämä koirattomat kolme päivää ovat olleet vuoden 2016 hiljaisimmat ja oudoimmat päivät. En ole ikinä elämäni aikana ollut koiraton ja pisin koiristani erossa viettämäni aika on 2 viikkoa tammikuussa 2015. Oon miettinyt paljon tätä ”vapautta”, minkä koiraton arki tuo tullessaan. Voit tosiaan lähteä tallille koska haluat ja tulla koska haluat ja voit käydä kotona vaan vaihtamassa vaatteet ja lähteä kaupunkiin ja kauppareissulle. Kukaan ei ole kotona vastassa, eikä kukaan siten oikeastaan tarvi sinua – niin pöljältä kuin se ääneen sanottuna kuulostaakin. Tiedän ihmisiä jotka laittavat koirat joskus hoitoon tämän vapauden vuoksi. Itse en voi kuvitellakaan lukeutuvani siihen joukkoon. Kun on 22 vuotta elänyt koiraperheessä ja ne koirat kuuluvat arkeen niin täysivaltaisesti, tuntuu koirattomuus hyvin tyhjältä.
Onneksi nämä viisi koiratonta päivää päättyvät pian ja niitä seuraa taas huisi Ruotsin reissu! 😀

Koiratta on kuonoa
ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää – ikävöin.  (Eeva Kilpi)

ps.
Kasko alkoi uimaan! Ihan itse, ja ihan omasta tahdostaan! Ostettiin sille sitten omat pinkit Hurtan pelastusliivit ja uimatyyli rauhoittui kunnolliseksi koiraksi, eikä ollut enää videolla näkyvää pystyasentoista pärskyttelyä. En tiennytkään miten hauskaa on omistaa kaksi uimisesta tykkäävää koiraa..

pps.
Kasko kävi toukokuun lopussa rokotuksilla ja samalla eläinlääkäri tutki ja pyöritteli sen polvet: 0/0 !! Tulos ei näy koiranetissä koska mulla ei ollut Kakelle papereita mukana ja pelkällä passilla tulosta ei kuulemma saanut viralliseksi 😦 Katselin sitten että tulos ei olisi pysynytkään virallisena kauaa kun Kake on vielä niin nuori.
Mutta virallista tai ei, niin aivan huippu tieto! Kunhan Kasko tuosta vanhenee niin se läpivalaistaan vielä virallisesti nenästä hännänpäähän. Nyt pitää vaan iloita priimoista polvista!