Kuulumiset ajan tasalle

fbIMG_6945

Ja niin alko uus vuosikymmen. Ei alkanut ihan niin kivasti kuin olisin toivonut, ja siitä johtuen on sitten ollut hiljaista täälläkin.

Resko oireili vatsaansa joskus tuossa marras-joulukuun aikana enemmän ja vähemmän. Oli vatsatauti, joka meni ohi. Tai niin luulin. Hetken aikaa oli rauha maassa ja sitten alkoi kunnon oireilu: syömättömyyttä, tyhjän mahan oksentelua, vatsan äänekästä lorinaa ja vinkunaa, jatkuvaa ripulia, veristä oksentelua ja sitten vielä veristä ripulia. A p u a, mitä täällä tapahtuu? Resko ehti syödä kaksi isoa säkillistä RCn Hypoallergenicia, kävimme kahdesti lääkärissä, konsultoimme neljää eri eläinlääkäriä, otettiin laajat verenkuvat ja kaikki, syötiin 10 päivän kuuri Tylosinia – ja siihen loppui löysä kakka. Närästykseen Losecia kuukauden kuuri. Tarvittaessa Antepsin vatsaa ja suolistoa suojaamaan. Olin tammikuun lopulla ihmisraunio – itketti, ahdisti, ja sanalla sanoen vtutti koko tilanne. Ikänsä terve koira, ahne, rautamaha. Nyt nukun toinen silmä auki ja ylianalysoin sen jokaisen liikkeen ja ilmeen. Olin ihan poikki. Ja mitä sitten? Sitten löytyi Reskon oikeasta kyljestä littanan viinirypäleen tapainen muljuva patti. Kruunasi kyllä kaiken – olin nimittäin ihan varma, että koiralla on taatusti syöpä ja se kuolee ennen kesää.

Tärisin ja itkin ja varasin Reskolle ajan taas lääkäriin. Lääkäri tunnusteli pattia ja otti siitä ohutneulanäytteet, kehui että koira on hyvässä kunnossa. Patti osoittautui pelkäksi rasvapatiksi ja siinä helpotuksen huumassa mie päätin, että nyt me kyllä eletään jokainen päivä niinkö viiminen. Koirat sen jo osaavat, mutta mulla olis parantamisen varaa. Reskon vointi parani tuon käynnin jälkeen melkein kuin taikasauvasta ja koira oli taas oma itsensä. Hiljalleen palattiin normaalimpaan arkeen – en enää ruokkinut Reskoa neljän tunnin välein, vaan hilattiin ruokinnat noin kuuden tunnin päähän toisistaan ja siitä hiljalleen kahdeksaan tuntiin, vastaamaan siis normaalin työpäivän aikaa. Palattiin myös takaisin omaan ruokaan, eli lihaan ja viljattomaan lammasnappulaan. Tässä välissä voisi miettiä, että kuinkahan suuri rooli Reskon vointiin oli minun stressillä ja huonovointisuudella, kun tuntuu että katsoin sitä kuukausien ajan jatkuvasti vain arvioiden ja näkemästäni ja kuvittelemastani ahdistuen?…

Nyt on ollut aika hyvä. Kevät on täällä ja aurinko paistaa ja ollaan vietetty paljon aikaa luonnossa kulkien ja makkaroita notskilla paistellen. Oikeasti, luonto on kyllä ainakin kaltaiselleni ihmiselle paras paikka. Lähtiessä pakkaan mukaan kaiken tarvittavan, mutta jätän huolet ja murheet pois matkasta. Tulee hyvä mieli pelkästään jo siitä kun näkee koirat niin onnellisina ja innoissaan.

Ilmoittauduin nosework-koulutukseen ja mejä-koulutukseen tälle keväälle. Aattelin, että se on nyt tai ei koskaan. Ei auta aina oottaa huomista, kun huomisesta ei koskaan tiedä. No ei tiedä tosiaan – nyt on nimittäin kaikki tapahtumat ja suunnitelmat peruttu. #Korona Ihan absurdin tuntoinen tilanne. Olen itse töissä kaupassa, joten etätöihin ei voi jäädä. Ja jos olisin töissä koulutustani vastaavassa paikassa (eli hoitajana) olisin joka tapauksessa ns. etulinjassa. Näillä mennään. Toivottavasti pysytään terveinä ja saadaan tämän härdellin jälkeen vielä normaali kesä.

Reskon tyttö Wanhan Purolan Eagle ”Elli” valioitui helmikuussa 2v ja 3pvän ikäisenä Tornion ryhmänäyttelyssä, erikoistuomari Hilkka Salohallan syynissä. Sai siis samalla toisen FinnSieger-pisteen. Isot onnittelut Ellin ihmisille ja kiitos kun oon saanut seurata teidän touhuja ja olla mukana! Vaikka oonkin ”vaan” se uroksen omistaja, on minusta ihan älyttömän mahtavaa nähdä mitä Reskon pennuille kuuluu ja saada olla edes vähän mukana niiden elämässä. Upeita tyyppejä kaikki.

87259107_497381237591689_4538990840789336064_o
FI MVA Wanhan Purolan Eagle ”Elli”

Suomen Snautserikerho julkaisi muuten eilen illalla Vuoden Snautseri 2019 -kisan tulokset. Resko oli upeasti viides vuoden näyttelysnautseri-kisassa omassa luokassaan (mustat urokset). Siitä suurin kiitos Reskon kummitädille, minun isosiskolleni Karoliinalle. Ilman häntä ei Reskoa olisi näkynyt Suomen kehissä. Ja entäs se reissu mikä heitettiin kesällä autolla Bornholmiin Tanskaan? Ai että. Ompa mitä muistella! ♥

fbIMG_6815

Ja mitä kuuluu maan mainiolle Kapteeni Kaskolle? Hänelle kuuluu hyvää. Joulukuussa Kaskolta poistettiin hännästä patti, eikä se ole sen koomin enää kääpiötä vaivannut. Samalla lähti myös muutama hammas, kun siltä ne ikenet tuosta etuhampaiden ympäriltä on niin ilkeän näköisesti paenneet. Hammaskiveä ei kerry, eikä suu muuten ole ryöttäisessä kunnossa, mutta ikenet karkaavat. Sille me ei valitettavasti oikein voida mitään.. Vaikka hampaat eivät heiluneet, poisti eläinlääkäri niitä ihan sen takia ettei hampaiden väliin jäisi jatkuvasti ruokaa muhimaan ja aiheuttamaan jatkossa enemmän ongelmia. Tämä päätös tehtiin siis kulmahampaiden turvaamiseksi, katsotaan kuinka käy. Samalla hautasin lopullisesti ajatukset Kaskon näyttelyttämisestä jatkossa. Vaikka hammastodistuksen saakin, ei etuhampaatonta ehkä ole järkevää näytille raahata. Mutta ilokseni tämä ei siis juurikaan vaikuta meidän arkeen, kun ei Kasko muutenkaan ole sen kummempi näyttelykoira ollut. Tai siis, onhan se todella kolmen maan muotovalio ja myös kansainvälinen muotovalio, mutta en sanoisi Kaskon niin suuresti siitä touhusta nauttivan (vrt. Reskoon).

Hampaiden harventumisen jälkeen olen kyllä sitten aktivoitunut muussa harrastamisessa ja Kasko melkein osaakin jo seurata! 😀 En sanoisi tavoitteeksi, mutta vahva haave olisi päästä Kaskonkin kanssa rally-tokossa kisaamaan ja kenties kokeilla tokoakin. Koen pienen koiran kanssa harrastamisen sinänsä hankalaksi, että se on siellä matalalla ja minä pitkänä ihmisenä saan selkävaivoja kääpiön kouluttamisesta. 😀 Kasko on kuitenkin luonteeltaan sellainen kultakimpale, että haluaisin että siitä jää ns. jotain mustaa valkoisella muidenkin nähtäväksi. Kaskolla on taistelutahtoa, se syttyy pienestä, se ei kuitenkaan piippaa eikä huuda, se on nöyrä, sillä on aina hauskaa, se on ahne, sen häntä heiluu kuin riivattuna kun jotakin aletaan tekemään… Jos saisin toisen samanlaisen kääpiösnautserin, ottaisin heti. Ei tarvisi kahta kertaa miettiä.

fbIMG_0155

Olen ruukannut listata vähän tavoitteita tulevalle vuodelle. Nyt en kuitenkaan uskalla. Koronan ja kaiken muun vuoksi tuntuu siltä, ettei juuri uskalla huomista päivää pidemmälle mitään suunnitella. Muutama toive kuitenkin olisi: toivoisin, että koirien kanssa pysyttäisiin terveinä ja toivoisin, että Reskon kanssa päästäisiin käymään Liettuassa. Toivon myös, että Kaskon kanssa saadaan lopultakin rallyn alokasluokan liikkeet kasaan. Mutta ennen kaikkea toivon nyt vain sitä terveyttä. Ja iloisia päiviä!

Vuoden snautseri 2018 -kisan tulokset

IMG_8471

Tulipa kävästyä päiväreissu Hämeenlinnassa! Siellä järjestettiin Suomen snautserikerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden 2018 snautserikisan menestyjät. Mulle tuli pari viikkoa sitten sähköposti, jossa kerrottiin, että koirani on neljän parhaan joukossa ja näin ollen se palkitaan kokouksessa. Koska olen (koira)urheiluhullu ja koska nuorena jaksaa, otin ja varasin hullutellakseni meno- ja paluumatkat VRn kyydillä Hämeenlinnaan ja takaisin. Lähtö aamulla ennen kuutta ja paluu kotiin iltayhdeksäksi. Ei tunnu missään!

Resko palkittiin toden totta näyttelysnautseri-kategoriassa, vaikka se kävi viime vuonna Suomen kehissä vain kahdesti ja toinen näistä oli ryhmänäyttely. Uskomatonta. Uskomattomia juttuja tapahtuu.

Resko sijoittui vuoden snautseri-kisassa näin:

#5 Vuoden snautseri 
#5 Vuoden rally-toko-snautseri
#4 Vuoden näyttelysnautseri musta uros

Kuten sanottua, vuosi 2018 oli meidän vuosi. Voi olla, ettei koskaan tule enää toista samanmoista, ainakaan jos tulosten valossa katsotaan. Mutta elämäpä on onneksi paljon muutakin kuin kisoja ja tuloksia. Resko on PARAS!

Viimeaikaisia kuulumisia

fbimg_1104

Resko on ollut tämän alkuvuoden jotenkin poikkeuksellisen reipas ja liikkuvainen. Huomasin tämän jo hiekkakuopilla kuukausi sitten, kun se vastoin tapojaan juoksi umpihangessa pää viidentenä jalkana ja kiipeili hiekkakasojen rinteillä. Olen aina sanonut, että Resko on hyvin taloudellinen koira joka ei turhaan tuhlaa energiaa. Se kulkee hangessa minun jälkiäni ja hölköttelee hiekkakuopillakin polkuja pitkin tasaista ravia. Mutta nyt on ollut toisin. En tiedä johtuuko se lähestyvästä keväästä, vai voiko myös lisäravinteilla olla tällainen vaikutus koiraan (Resko on pari viimeistä kuukautta syönyt Svenska Djurapoteketin MultiFlexiä).

Kaskolla oli hännässään outo patti toisella puolella tyveä. Eläinlääkäri sanoi että häntärauhanen on vilustunut, mikä olikin aika mahdollista ellei jopa todennäköistä. Patti katosi kun maltoin pari päivää odotella. Kun mikään takki ei lämmitä häntää?!..

Kesän suunnitelmat ovat vähän selkeytyneet. Molemmille koirille toivoisin sitä viimeistä cacibia, jolla viimeisteltäisiin C.I.B.-titteli. Reskolla on cacibit Suomesta ja Ruotsista, Kaskolla on yksi cacib Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Luultavasti kesällä käymmekin reissussa ”ulkomailla” 😀 Hyvin mielenkiintoisia suunnitelmia meillä on myös itärajan taakse – kun kaveri pyytää mukaan niin olishan se vaan tyhmää olla lähtemättä! Ehkä jos siltä reissulta selviää traumoitta kotiin, niin uskaltaa lähteä toistekin. Jännittävää!

Reskon ajattelin ilmoittaa pariin rt-kokeisiin nyt ennen kesää. Me ei olla käyty treenaamassa avo-luokan liikkeitä kertaakaan ohjatusti, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pikkuisen jo mahan pohjasta kipristää, kun ajattelen mitä oonkaan tekemässä.. ei apua. Rally-tokon lisäksi toivon tänä vuonna pääseväni Reskon kanssa kisaamaan myös tokossa! Tarvitaan vaan paljon treeniä paikalla makuuseen häiriössä. Kisoihin ei voi lähteä kokeilemaan, että ”pysyisiköhän se”, kun siellä on muitakin koirakoita. Itsekseen voi vielä kämmäillä, mutta muille en halua aiheuttaa harmia.

Vuoden 2017 snautseri- ja kääpiösnautseri-kisojen tuloksetkin tulivat maaliskuun alussa.

Resko oli vuoden 2017:
#6 snautseri
#8 rally-toko snautseri
#6 musta näyttelysnautseri uros

Kasko oli vuoden 2017:
#5 musta uros kääpiösnautseri

Sanoisin, että aika hiton hienosti tällä panostuksella. Resko kävi näyttelyissä 3x ja rallytokokisoissa 3x. Kasko kävi kehässä useamminkin, mutta vuoden kruunasi kolme viimeistä KV-näyttelyä Kemissä, Vännäsissä ja Norjassa, joista kaikista cacib. Minun pieni Kakkikseni, koira joka on otettu maskotiksi ja joka onkin osoittautunut aika uskomattomaksi pikkukoiraksi. Jos osaisin opettaa sille hyvän seuraamisen, ilmoittaisin sen myös heti rallytokokisoihin. Nämä on näitä juttuja, että peiliin pitää vaan katsoa..

Reilun viikon kuluttua lähdemme käymään Joensuussa Reskon pentuja katsomassa. Kasvattaja on lähettänyt niistä muutamia kuvia, ja myönnettävä on että kyllä tekee heikkoa katsella täydellisiä pikkusnautsereita. Mutta järki päässä. Kolmannen koiran aika ei ole nyt, kun mulla on käsissäni kaksi koiraa parhaassa iässä. Samalla reissulla Kaskolta kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Ne kuvat määrittävät sitten meidän tulevia harrastustavoitteita aika voimakkaasti, jännitys kasvaa vaan.

fbimg_0136