Vuoden snautseri 2018 -kisan tulokset

IMG_8471

Tulipa kävästyä päiväreissu Hämeenlinnassa! Siellä järjestettiin Suomen snautserikerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden 2018 snautserikisan menestyjät. Mulle tuli pari viikkoa sitten sähköposti, jossa kerrottiin, että koirani on neljän parhaan joukossa ja näin ollen se palkitaan kokouksessa. Koska olen (koira)urheiluhullu ja koska nuorena jaksaa, otin ja varasin hullutellakseni meno- ja paluumatkat VRn kyydillä Hämeenlinnaan ja takaisin. Lähtö aamulla ennen kuutta ja paluu kotiin iltayhdeksäksi. Ei tunnu missään!

Resko palkittiin toden totta näyttelysnautseri-kategoriassa, vaikka se kävi viime vuonna Suomen kehissä vain kahdesti ja toinen näistä oli ryhmänäyttely. Uskomatonta. Uskomattomia juttuja tapahtuu.

Resko sijoittui vuoden snautseri-kisassa näin:

#5 Vuoden snautseri 
#5 Vuoden rally-toko-snautseri
#4 Vuoden näyttelysnautseri musta uros

Kuten sanottua, vuosi 2018 oli meidän vuosi. Voi olla, ettei koskaan tule enää toista samanmoista, ainakaan jos tulosten valossa katsotaan. Mutta elämäpä on onneksi paljon muutakin kuin kisoja ja tuloksia. Resko on PARAS!

Viimeaikaisia kuulumisia

fbimg_1104

Resko on ollut tämän alkuvuoden jotenkin poikkeuksellisen reipas ja liikkuvainen. Huomasin tämän jo hiekkakuopilla kuukausi sitten, kun se vastoin tapojaan juoksi umpihangessa pää viidentenä jalkana ja kiipeili hiekkakasojen rinteillä. Olen aina sanonut, että Resko on hyvin taloudellinen koira joka ei turhaan tuhlaa energiaa. Se kulkee hangessa minun jälkiäni ja hölköttelee hiekkakuopillakin polkuja pitkin tasaista ravia. Mutta nyt on ollut toisin. En tiedä johtuuko se lähestyvästä keväästä, vai voiko myös lisäravinteilla olla tällainen vaikutus koiraan (Resko on pari viimeistä kuukautta syönyt Svenska Djurapoteketin MultiFlexiä).

Kaskolla oli hännässään outo patti toisella puolella tyveä. Eläinlääkäri sanoi että häntärauhanen on vilustunut, mikä olikin aika mahdollista ellei jopa todennäköistä. Patti katosi kun maltoin pari päivää odotella. Kun mikään takki ei lämmitä häntää?!..

Kesän suunnitelmat ovat vähän selkeytyneet. Molemmille koirille toivoisin sitä viimeistä cacibia, jolla viimeisteltäisiin C.I.B.-titteli. Reskolla on cacibit Suomesta ja Ruotsista, Kaskolla on yksi cacib Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Luultavasti kesällä käymmekin reissussa ”ulkomailla” 😀 Hyvin mielenkiintoisia suunnitelmia meillä on myös itärajan taakse – kun kaveri pyytää mukaan niin olishan se vaan tyhmää olla lähtemättä! Ehkä jos siltä reissulta selviää traumoitta kotiin, niin uskaltaa lähteä toistekin. Jännittävää!

Reskon ajattelin ilmoittaa pariin rt-kokeisiin nyt ennen kesää. Me ei olla käyty treenaamassa avo-luokan liikkeitä kertaakaan ohjatusti, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pikkuisen jo mahan pohjasta kipristää, kun ajattelen mitä oonkaan tekemässä.. ei apua. Rally-tokon lisäksi toivon tänä vuonna pääseväni Reskon kanssa kisaamaan myös tokossa! Tarvitaan vaan paljon treeniä paikalla makuuseen häiriössä. Kisoihin ei voi lähteä kokeilemaan, että ”pysyisiköhän se”, kun siellä on muitakin koirakoita. Itsekseen voi vielä kämmäillä, mutta muille en halua aiheuttaa harmia.

Vuoden 2017 snautseri- ja kääpiösnautseri-kisojen tuloksetkin tulivat maaliskuun alussa.

Resko oli vuoden 2017:
#6 snautseri
#8 rally-toko snautseri
#6 musta näyttelysnautseri uros

Kasko oli vuoden 2017:
#5 musta uros kääpiösnautseri

Sanoisin, että aika hiton hienosti tällä panostuksella. Resko kävi näyttelyissä 3x ja rallytokokisoissa 3x. Kasko kävi kehässä useamminkin, mutta vuoden kruunasi kolme viimeistä KV-näyttelyä Kemissä, Vännäsissä ja Norjassa, joista kaikista cacib. Minun pieni Kakkikseni, koira joka on otettu maskotiksi ja joka onkin osoittautunut aika uskomattomaksi pikkukoiraksi. Jos osaisin opettaa sille hyvän seuraamisen, ilmoittaisin sen myös heti rallytokokisoihin. Nämä on näitä juttuja, että peiliin pitää vaan katsoa..

Reilun viikon kuluttua lähdemme käymään Joensuussa Reskon pentuja katsomassa. Kasvattaja on lähettänyt niistä muutamia kuvia, ja myönnettävä on että kyllä tekee heikkoa katsella täydellisiä pikkusnautsereita. Mutta järki päässä. Kolmannen koiran aika ei ole nyt, kun mulla on käsissäni kaksi koiraa parhaassa iässä. Samalla reissulla Kaskolta kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä. Ne kuvat määrittävät sitten meidän tulevia harrastustavoitteita aika voimakkaasti, jännitys kasvaa vaan.

fbimg_0136