Vuodenvaihde Ylläksellä, katsaus kuulumisiin ja tavoitteisiin

Me oltiin taas joululoma töissä Ylläksellä. Töitä, töitä, töitä… Noh, palkkapäivää odotellessa! Koirat saivat lahjaksi Acanan ruokaa, päiväysvanhoja lehtipihvejä ja vinkulelun. 😋 Uusivuosi meni tosi hyvin, kerkesin aamuvuorosta kotiin ennen kuin raketit alkoivat paukkua ja kerrankin näin koirieni reaktion kokonaan. Siinä ei kauheasti ollut näkemistä – Resko katseli päätään kallistellen ensin ikkunoista uteliaana, Kaskoa ei kiinnostanut edes sen vertaa. Aina yhtä ihana asia.
Joululomalla kerkesin siis ”lomailla” vain pari päivää. Ylitöissä istuessani mietin kuitenkin tulevaa vuotta ja mitä kaikkea haluaisin taas saada aikaan. Mitä kaikkea me ehditäänkään taas harrastaa ja kokea! Niin siistiä. Oon miettinyt viimeaikoina paljon sitä, miten ne ihmiset jotka eivät ole saaneet koiraharrastuksesta kovin paljoa, eivät varmaan ymmärrä tätä ollenkaan. Koirat ja koiraharrastukset eivät ole vain osa identiteettiäni, vaan myös erittäin suuri syy onnellisille asioille elämässäni. En sano että koko elämäni on (tai että haluaisinkaan sen olevan) pelkkiä koirajuttuja, mutta kyllä tämä vaan paljon antaa (ja ottaa) – ei kai tätä muuten tekisi. Vaikka Resko kävi riiureissulla Joensuussa ja sieltä voi olla tulossa pikkuRekkuja, tiedän etten ole ottamassa kolmatta koiraa. Näissä kahdessa on minulle aivan tarpeeksi – niissä on kaikki se, mitä haluan koirista elämääni. Odotan innolla tulevan kesän näyttelyreissuja hyvässä seurassa ja tulevia rally/tokokisoja, joissa saan koetella omaa hermorakennettani Reskon kanssa työskennellessä.
Resko oli muuten yksi kolmesta Koirakoulu Rallyhaukkujen palkitsemasta rallytokoilijasta. Tornion  kisojen 97/100 pistettä ja toinen sija toivat meille tsemppipalkinnon! Hyvä me!
Meidän kulunut vuosi oli huikea ja ylitti kaikki odotukset monella tapaa.
Alla vuodelle 2017 listaamiani tavoitteita:
RESKO 2017
– Terveys! Koira ehjänä ja terveenä! ✅
– Näyttelyistä Reskolla on jo 3xcacib Suomesta, eli tarvittais 1x cacib Ruotsista ja 1x cacib Norjasta -› C.I.B.  ❌ (Ruotsin cacib tuli Vännäsistä, Norja antaa yhä odottaa itseään…)
– Tammikuussa alkaa RT-kurssi ja mie jo toivon RTK1-tunnusta .. 😀 ✅
– Rekkua on kyselty jalostukseen, mutta saapa nähdä. Olen niin kovin kranttu. ✅
KASKO 2017
– Terveys! ✅
– Jos jostain jonkun sertin sais, vaikka missikisoista 😀 => FI MVA ✅
– Joku alkeiskurssi (rally)tokoon tms, ollaanhan me nyt kotonakin treenattu, mutta.. you know
agilitya? ✅

Vuodelle 2018 haluaisin taas kirjata muutaman toiveen ja tavoitteen molemmille koirille. Osittain ne toistavat kyllä aina samaa kaavaa, mutta..
RESKO 2018
– Terveys!
– Rallytokosta RTK2
– Tokosta tulos alo-luokasta
– Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B.
– Agilityn alkeet ja senkin kevyt harrastelu
– Jos pikkuRekkuja nyt oli tullakseen, toivottavasti niistä kasvaa yhtä ihania ja kotonaan rakastettuja perheenjäseniä kuin originaali Rekkukin on!
– Mikäli täällä järjestetään AD-koe, voisi sielläkin käydä
– Treeniä BH-kokeeseen!
KASKO 2018
– Terveys!
– Rallytokosta tulos alokasluokasta (pitäisi vaan saada seuraaminen kasaan)
– Näyttelyistä viimeinen cacib → C.I.B.
– Terveystutkimukset (silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä?)
– Agilityn harrastelua (leikin ajatuksella kisoihin asti pääsemisestä)

Haikeaa. Kesä loppui.

Se on oikea sanavalinta kuvailemaan tämän hetken olotiloja. Ylläskesä2017 loppui. Ajelin sunnuntaina Ylläkseltä Ouluun tippa linssissä. Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös tämä kesä. Elin koirineni suloisessa Lappikuplassa pari kuukautta, mutta maanantaina piti palata kuluttamaan koulunpenkkejä. Tästä lähtee arki. Kiitos Ylläs.

 

Ilmoitin Reskon rallytokokisoihin Tornioon 16.9. ja tajusin samalla, että me ei olla treenattu kyltin kylttiä huhtikuisten ekojen kisojen jälkeen – ”hups”… Tässä voi tulla vielä kiire, kun huonona tapana on aina ollut jättää harjoittelu (oli kyse sitten kokeesta, tentistä tai jostain muusta) viimetinkaan ja ratsastaa aina samalla sloganilla ”Lahjattomat harjottelee”. Kaskon kanssa koitetaan ehtiä mukaan syyskuussa alkavalle agilityn alkeiskurssille. Nyt pitää keksiä kaikkea kivaa, ettei arki ala maistumaan puulta niin kivan kesän jälkeen.

Jos se kolahtaa nii sitä kandee odottaa, ja sit lyödä vast se viimene naula

Paljon on taas kerrottavaa!
Me vietettiin ”perinteinen” kesäloma siskoni kestitsemänä Ruotsissa Umeåssa. Viikko meni hujauksessa, pidempäänkin oltais viihdytty. Viikko huipentui perinteisesti Vännäsin KV-näyttelyyn, jossa molempien poikien tuomaroinnin hoiti Nina Karlsdotter, tiukkana tunnettu kasvattaja/spesialistituomari. 
Kasko voitti urokset ja oli lopulta myös rotunsa paras, sertin ja cacibin kera!!! Huikeaa ja odottamatonta! Kaskon arvostelussa kehuttiin sen kroppaa, kulmauksia, mittasuhteita, päätä, silmiä, (kovasti heiluvaa) häntää, erinomaista turkkia, turkin väriä (joskin karvojen sekaan toivottiin enemmän villaa) ja koiran esitystä. => ERI SA AVK1 PU1 ROP SERT CACIB => FI & SE MVA!

Reskon kehäkäynti jännitti (jos mahdollista) Kaskoakin enemmän, koska tuomari oli todella tarkka koosta ja turkista – ja Rekku oli runkoturkkinsa osalta epäsiistimmässä trimmissä kuin koskaan kehässä, edellinen nyppiminen oli ajoitettu vähän huonosti. Ja kooltaankin se on vähintäänkin tarpeeksi iso. Kehään mentiin kuitenkin hymyssä suin, Resko oli tapansa mukaan todella hyvällä HessuHopo-tuulella. Resko oli skeptisyydestäni huolimatta paras uros ja lopulta myös rotunsa paras, arvostelussa kehuttiin sen kroppaa ja linjoja, runkoa, pitkää ja hienoa uroksen päätä ja ilmettä, liikkeitä, käytöstä, turkkia (”erinomainen kaksikerroksinen turkki”) ja sen syvää väriä. Myös koiran esitys oli Reskonkin kohdalla tuomarin mielestä erinomainen, vaikka se minusta on vieläkin vähän vallaton tapaus 😆 => ERI SA VAK1 PU1 ROP SERT CACIB! Resko on nyt siis yhtä vieraan maan cacibbia vaille inttivalio, eli melkein tästä häätyy syksyn päälle lähteä heittään reissu Norjaan..
Isossa kehässä isosiskoni Karo kuskasi Kaskoa minun ja Reskon perässä, ja heillä meni aivan loistavasti! Ei sijoitusta meille, mutta niin siisti päivä takana, ettei paremmin ois voinut ees mennä.
Tämän reissun jälkeen vietettiin vielä viikko lomaa, ennen kuin pakattiin tavaramme ja siirryttiin loppukesäksi tänne Ylläkselle. Olen tuttuun tapaan lomani töissä paikallisessa K-Marketissa. Olen aina viihtynyt täällä ja työskentely tällaisessa paikassa ja porukassa menee melkein lomasta. Käväisin edellisenä vapaapäivänä täältä Torniossa ja tuttu tyyppi kysyi multa, että mitä mulle nykyään kuuluu. Saatoin vaan leveästi hymyillen todeta, että oikeasti tosi hyvää! 😊
Elokuun loppuun saakka meidät löytää siis täältä porojen keskeltä, ompahan vähän erilainen kesä kuin vuosi sitten. Puolensa kummassakin. 👌

Kehäkuvat ovat siskojeni nappaamia, kiitos niistä!