Pakkanen paukkuu

Amor voi hyvin, se on saanut olla nyt kauan Mäkärän kanssa kahdestaan. Kristiina jätti Mäkärän meille lähtiessään Uumajaan kun oikein ruinattiin ja hyvin tällä kaksikolla menee! Amor antaa Mäkärän nukkua päällään ja syödä omat makupalansa. Ja Mäkärä pussailee kaikkia ja nautiskelee maalaiselämästä. Täällä on ollut hirveitä pakkasia, -20 ja -30 välillä heitellyt! Huvittavaa kun koirat on täytynyt tosissaan topata ulosmenoa varten; ollaan varmaan oltu koominen näky kun koiralla on tossut jaloissa, säärystin vedettynä päähän korvia suojaamaan ja villapaita-alle-ja-mantteli-päälle -haalaroitu.
Tässä kuva Amorista & Mäkärästä.

Kesällä olisi haaveena päästä pyörähtämään vaikkapa näyttelyissä, katsotaan nyt. Aapeli on käynyt parina iltana meillä leikkimässä Amorin kanssa. Niillä pojilla tuntuu aina olevan hauskaa! Amoria olen uskaltanut pitää ulkona enemmän irti kun ei se minnekkään kovalla pakkasella lähde.

007!

Meillä uusivuosi sujui hienosti, olimme mökillä ja katsottiin siskon kanssa yöllä kun naapurit ampuivat raketteja. Meidän pihasta ei lentänyt yhtään rakettia ja hyvä niin. Amor on oikeastikki niin välinpitämätön mitä tulee koviin ääniin, mitkään pommitukset eivät pojan hermoja heiluttaneet. Vasta kun aivan läheltä alkoi kuulumaan kamala pauke, niin Amor nosteli päätään sohvatyynyjen välistä – vain jatkaakseen sitten nukkumista.

Ei kuitenkaan paljon lenkkeilty, pakolliset pissatusreissut vain. Synttäri-iltana ulkona liikkui paljon juhlivia ihmisiä ja he tosiaan paukuttelivat rakettejaan aivan vierestä.. Pari miestä kävi rapsuttelemassa Amoria ja hieman ihmetellen totesivat että ompas Amor vain rauhallinen! Mökillä meitä oli minä, siskoni, äiti ja isä + Amor ja Mäkärä . Ulkona pakkanen keikkui parissa asteessa 31. päivä.

Nyt Amor on sitten 3 vuotiasNiin se aika menee nopeasti, huolestuttavan nopeasti…Sylvi on kasvanut hurjasti, Amorilla meinaa välillä mennä oikeasti hermot kun pentu roikkuu korvassa ja jalassa ja parrassa. Pitää pelastaa poika toisinaan syliin hurjalta pennulta.

Jouluterveiset

Sain lahjaksi ainakin puruluun, keksejä, pallon ja sille semmosen singon.. Kohta tulee uusivuosi ja minun synttärit. Minua on  pidetty enemmän snautserin näköisenä eli on trimmailtu ja laitettu. Tähdätään ensivuodeksi ehkä johonkin näytelmään, mutta sille se nyt on ihan sama. Ulkoillessamme joudun pimeyden vuoksi pitämään sellaista noloa punaista vilkkuvalo-pankaa kaulassani. Kaikki ihmiset kyllä kehuu sitä miten minä näyn hyvin ja kauas.
Tämän ’Tiuhtin’ nimeksi tuli sitten kuitenkin Sylvi, kun ei sitä Tiuhtiksi osattu sanoa. Olen saanu paljon kehuja ja rapsutuksia kun olen toistaiseksi ainoa joka jaksaa Sylpen kanssa leikkiä. Sillä kun on niin pienet ja terävät hampaat joilla se tykkää pureskella kaikkea. Minun ennen-niin-komea-ja-tuuhea parta on karsiutunut lähes puoleen kun Sylvi leikkii sillä.